Lahjojen ostamisen vaikeus

Olen tainnut jokainen vuosi valittaa suureen ääneen siitä kuinka inhoan joulua. Kuinka tahtoisin vain ryömiä johonkin koloon ja tulla sieltä ulos vasta tammikuussa. En kuitenkaan voi sitä tehdä, koska 3 vuotiaalla tytölläni on oikeus jouluun. Itse en ole joulua viettänyt 6 vuoteen, eli toisin sanoen sen jälkeen kun äitini menehtyi. Kukaan perheessämme ei ole.
Nyt tyttöni täyttäessä tammikuun lopulla 3 vuotta, alkaa hän jo ymmärtää tällaisten tapahtumien päälle. Mielestäni tässä kohtaa on minun aika unohtaa oma itsekkyyteni joulun sivuuttamisesta ja muistuttaa itseäni sen sijaan siitä, että joulu on perhejuhla. Tyttöni on osa perhettäni ja vaikka kaikki eivät perheessäni joulua vietä, niin tyttöni saa sen tehdä.

Kunpa voisin sanoa, etten ole koskaan ollut hyvä ostamaan lahjoja. Ehkä en olekaan, mutta 6 vuoden jälkeen homma on kyllä aivan mahdotonta. Tottakai 3 vuotiaalle voi ostaa melkeinpä mitä tahansa, mutta entä sitten kavereille? Kumppanille?
Ystäväni piti tänä vuonna huolta siitä että suostuisin viettämään joulua yhdessä hänen perheensä kanssa, sillä muussa tapauksessa olisin varmasti maannut vain kotona. Eli todellisuudessa se oli hänen ansiotaan että sain otettuani itseäni niskasta kiinni ja valmisteltua joulua.

Olen ostanut lahjoja pikkutyttöni lisäksi kaverilleni, hänen kahdelle lapselleen sekä äidille ja poikaystävälleni.
Kaverini ja poikaystäväni kohdalla aloin vaipua epätoivoon siitä kuinka vaikeaa lahjojen ostaminen on. Mitä ostaa henkilölle, joka on todella tarkka pukeutumisestaan? Jolla on varmasti jo kaikki mahdollinen? Tai henkilölle jonka maku poikkeaa täysin omastani?
En ole niin luova tai itsevarma, että antaisin jotakin itsetehtyä. En myöskään itse tahtoisi saada vaatteita muilta, koska olen todella kriittinen vaatteiden suhteen (lue = uskollinen omalle tyylilleni). Joten vaatteiden ostaminen jollekin toiselle olisi todella vaikeaa, etenkin jos hän on myös tarkka asian suhteen.

Mietin todella paljon vain simppeleitä ideoita, kuten hajuvesiä, koruja/asusteita, kaverilleni laukkua.. Kuitenkin tuntuu siltä että ideoita ei vain ole enempää. Siksi kysynkin teiltä,

mitkä ideat sopivat parhaiten ystävälle tai kumppanille?

Mademoiselle Noir

Hanna, hieman päälle parikymppinen nuori lähihoitaja, jonka haaveena on jatkokouluttautua sairaanhoitajaksi ja siitä erikoistua vielä tarkalleen haavanhoitajaksi. Ensihoitajan ammatti kiinnostaa myös, mutta koulutusta pitkään ja eri näkökulmista puntaroituani tuntuu haavanhoitajan koulutus kutsuvan selvästi enemmän.

Olen luonteeltani suhteellisen ristiriitainen tapaus sekä parantumaton neurootikko. Luonteeni heittelehtii todella paljon seurasta riippuen. Tavallisimmin voisi sanoa että olen itsepäinen, ylpeä, mukavuudenhaluinen, sarkastinen, huumorintajuinen sekä luotettava. Viihdyn paremmin pienessä- kuin isossa porukassa. Jos rehellisiä ollaan niin en voi edes sietää väkijoukkoja paniikki- ja ahdistushäiriön takia, mutta kyllä niistä selviän. Neurootikkona olen erittäin tietoinen ympärilläni vallitsevasta kaaoksesta ja pyrin pitämään oman alueeni järjestyksessä. Neuroosin ja itsepäisen luonteeni takia osaan olla myös erittäin kilpailuhenkinen joka toisinaan menee jo ylisuorittamisen puolelle. Inhoan kontrollin menettämistä ja sitä jos tietyt perusasiat eivät ole järjestyksessä. En kuitenkaan ole lähelläkään kontrollifriikkiä jos se jonkun mielessä käväisi.

Kulutan paljon aikaa päiväuneksien ja ihmetellen miksei asiat voisi olla niin tai näin - sen sijaan että tekisin asioille jotain. Pohdin usein suureen ääneen elämän epäoikeudenmukaisuutta ja saan itseni sillä vain vihaiseksi.  Olen varmasti maailman suurin stressaaja, sillä saan vähäpätöisimmästäkin asiasta nostettua suuren metelin jota lopulta stressaan niin että hiukseni ovat varista päästäni. Usein kuulenkin etten osaa rentoutua vaan pohdin kaukana edessä oleviakin asioita jo kuukausia etukäteen.

Innostun uusista asioista hyvin nopeasti, mutta kyllästyn aivan yhtä nopeasti. Pienetkin asiat tekevät minut iloiseksi, enkä tunne olevani mitenkään hankala ihminen miellyttää tai tulla toimeen. Arvostan todella paljon luotettavia ihmisiä, sekä syvällisiä keskusteluja. Mielestäni maailmassa ei ole tarpeeksi asioita joista voisi kaikessa rauhassa jutella mielenkiintoisen ihmisen seurassa.
Inhoan kiirettä ja jatkuvaa menemistä. Arvostan koti-iltoja siinä missä juhlimistakin, vaikken mikään bilehirmu olekaan. Itsetuntoani ei voi sanoa maailman parhaimmaksi, mutta luonteeni takia en jaksa kiinnostua siitä mitä minusta ajatellaan. Saan usein siitäkin kuulla, että olen hyvin hyökkäävä luonteeltani, enkä suostu että ylitseni kävellään.
Rakastan ylitse kaiken musiikkia, kauhuleffoja, ystävien kanssa olemista, tatuointeja, lävistyksiä, matkustelemista, kissoja, yömyöhään valvomista, syvällisiä keskusteluja, hyviä kirjoja, juhlimista, kahvittelua hyvässä seurassa.. En voi sietää suuria ihmisjoukkoja ja koen uusiin ihmisiin tutustumisen erittäin hankalaksi. Suoraan sanottuna homma on pikemminkin vastenmielistä. Olen erittäin ristiriitainen persoona, mutta koen usein olevani helposti lähestyttävä, vaikka ystävystyminen kanssani saattaakin olla hieman työläämpää. Olen kuitenkin aluksi erittäin hiljainen ja suunnattoman varautunut.
Olen suhteellisen pinnallinen kun kyse on ihan itsestäni. En kykene poistumaan kotipihaa kauemmas ilman että naamatauluni ja hiukseni olisivat edes jotenkin järjestyksessä. Toisaalta omaan myös keskiverron itsetunnon. En huikeaa, mutten sitä matalintakaan. Olen myös suunnaton materialisti, mutta onneksi saan itseni hillittyä etten kaikkea älytöntä rupea hankkimaan.

Bloggaaminen on erittäin rakas harrastukseni ja aloitin sen suunnilleen 13 vuotiaana. Paljon on kehitytty, mutta vielä on opittavaa. Rakastan koodaamista ja oman ajatusmaailman jakamista. Sitä miten oma blogi on se henkilökohtainen pala maailmaa johon kukaan muu ei pysty puuttumaan.