mademoiselle noir

please try not to judge how someone is dealing with a pain you have never experienced.

| On
helmikuuta 10, 2019
Masennus, tuo kamala sairaus. Jo pelkästään nimenä se kuulostaa pahaenteiseltä, mutta todellisuudessa se on tuhat kertaa kauheampi.
Olen tuntenut oloni hyvin pitkään alakuloiseksi, väsyneeksi, riidanhaluiseksi ja aivan kuin en enää edes innostuisi oikein mistään. Olen nakittanut tämän kaamosmasennuksen- ja alati vaivaavan ahdistuksen piikkiin, vaikka tosiasiassa olen ollut tietoinen mistä on kysymys. Olen siis elänyt jatkuvassa kieltämisessä, mutta lopulta hyväksyin sen karun totuuden kun nukkumaan mennessämme mieheni yhtäkkiä totesi: "musta tuntuu että olet masentunut."
Tuo yksi lause paiskautui samassa vasten kasvojani erityisesti siitä syystä ettei mieheni ole koskaan ymmärtänyt mielenterveysongelmia. Hän kun on aina ollut sitä mieltä että masennus on aikalailla sama kuin laiskuus. Nyt on kuitenkin käynyt niin että hänenkin silmänsä ovat auenneet mielenterveysongelmille koska on muutaman vuoden ajan seurannut vierestä ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriötäni. Näiden seikkojen vuoksi olin todella yllättynyt saamastani kommentista, vaikka sisimmässäni tiesinkin mistä olotilani johtui.

Ajattelinkin hieman tässä nyt avata sitä mitä masentuneen utuisessa pääkopassa mitä todennäköisimmin liikkuu. Aina pitää muistaa se että masennus on sairaus, ei valinta tai trendi-ilmiö. Etenkin kun ihmiset heittelevät sanaa "masentunut" kuin konfettia. Olitpa sitten ikävystynyt, surullinen ihan pätevästäkin syystä, väsynyt.. saatat heittää ilmaan tuon iänikuisen sanaparin "mua masentaa".
Todellisuudessa masennus on jotain paljon voimakkaampaa. Sellaista että siihen mustaan aukkoon vajotessasi mieleesi ei edes tule kuuluttaa kuinka masentunut olet. Sen sijaan muututkin eläväksi kuoreksi. Henkilöksi joka toimii, mutta onkin sisältä täysin tyhjä.


Usein olenkin törmännyt ihmisiin jotka vähättelevät tai suorastaan halveksivat niitä joilla on masennus. Ja minkä takia? Ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä etteivät he ymmärrä sitä. Kehtaan jopa väittää että henkilö joka ei ole itse käynyt läpi masennusta tai jonka läheinen ei ole ollut masentunut - ei voi ymmärtää kuinka tämä sairaus voi tehdä ihmisen niin toimintakyvyttömäksi.

Masennuksen yleisimpiä oireita ovat jatkuva ärtymys, väsymys, itkuisuus tai vastakohtaisesti tunnetilat vähenevät. Osa masentuneista itkevät herkästi pahaa oloaan kun toiset eivät kykene enää näyttämään tunteitaan. Itse olen kuulunut siihen kastiin jotka eivät enää osaa osoittaa tiettyjä tunteita. Itseinho, arvottomuus ja häpeä ovat olleet niin voimakkaita ettei jäljelle ole enää jäänyt kuin viha.

Masentuneena olo on kuin eläisit toisessa ulottuvuudessa. Huomaat sisäisen tyhjyyden täyttävän itsesi, etkä saa sitä tunnetta karistettua millään. Olet jatkuvasti alakuloinen ja mielesi tekee itkeä, mutta et välttämättä kykene siihen. Itseinho on käsin kosketeltavissa ja olet kadottanut kaikki muistikuvat siitä minkälainen olit ennen masennusta ja miltä tuntui olla onnellinen. Tuntuu kuin kaikki värit olisivat kadonneet maailmasta.
Tunnet jatkuvaa pelkoa mutta et tiedä mikä sen aiheuttaa tai mitä sinun tulisi pelätä. Rintaasi puristaa kaiken aikaa ja pahaolo rampauttaa sinut täysin. Tunnet olosi täysin arvottomaksi ja rikkinäiseksi, aivan kuin jos läheisesi olisi juuri kuollut. Mutta todellisuudessa se olet sinä itse joka on kuollut sisältäpäin.

Usein masennus etenee siihen akuuttiin pisteeseen että kaikki itseinho pääsee vuotamaan ylitse, jolloin henkilö muuttuu itsetuhoiseksi. Sen sijaan että vihaisit maailmaa ja kaikkia siinä asuvia - vihaatkin vain itseäsi. Syyllistät itseäsi olostasi ja miten olet päästänyt itsesi moiseen jamaan. Et kuitenkaan osaa tehdä mitään asialle, jonka takia henkinen tuska on niin suuri että tahdot tuntea jotain muuta. Itse muistan liiankin hyvin juuri sen kuinka olin henkisesti erittäin väsynyt ja tahdoin tuntea mitä tahansa muuta kuin alati läsnä olevan itseinhon. Olen siis kokenut sen itsetuhoisen jakson jossa olen purkanut henkisen tuskan itseeni. Toisin sanoen satuttanut itseäni fyysisesti jotta voisin unohtaa henkisen kivun edes hetkeksi.
Moni ei ehkä ymmärrä sitä kuinka masentunut satuttaa itseään mm. viiltelemällä tai käyttämällä runsaasti alkoholia. Vastaan on tullut niitäkin ihmisiä jotka pitävät tätä huomionhakuna tai pelkkänä vitsinä. Todellisuudessa ne haavat siellä ranteessa tai sääressä ovat avunhuuto joita ei pitäisi sivuuttaa. Eikä todellakaan pistää huomionhakuisuuden piikkiin sillä itsetuhoisuuden jälkeen tulee erittäin nopeasti viimeinen vaihe: itsemurhahakuisuus. Se vaihe jossa henkilö ei koe itsensä turmelemisen auttavan vaan tahtookin päättää elämänsä.


Näiden kaikkien tunteiden kyllästämä ihmisriekale voi siis tosiaan alkaa tuntea miten masennuksesta tulee osa itseä. Kuin se olisi valtava osa persoonallisuuttasi. Masennuksessa ajattelu on varsin mustavalkoista jonka takia minäkuva itsestä voi muuttua täysin.
Itselläni on masennuksen rinnalla valitettavasti vaikea ahdistuneisuushäiriö joka tekee masennuksesta entistä hankalemman. Ahdistukseni on ajanut masennusta pikkuhiljaa eteenpäin, aivan huomaamattani.
Voisin alkaa kuuluttaa nyt siitäkin miten erilaisia ilmenemistapoja ahdistuksessa on, mutta sen sijaan annankin vain esimerkin. Paras ystäväni kärsii myös ahdistuneisuudesta ja hänellä se ilmenee siten että kohtaus tekee hänet toimintakyvyttömäksi. Kynnys suorittaa ja suoriutua erilaisista asioista kasvaa ja sen takia hyvin tärkeätkin menot voivat jäädä hoitamatta koska ulos lähteminen on mahdotonta. Olo on saamaton, turta ja alakuloinen.
Itselläni kohtaukset eivät ilmene näin, vaan sen sijaan mielialani heittelevät itkuisesta pelokkaaseen, alan helposti hyperventiloida koska monet erilaiset tunteet lyövät kerralla lävitseni niin voimakkaasti etten tiedä miten tuntea tai reagoida. Ajatuksenjuoksuni on hyvinkin sekavaa, olen itkunsekainen ja lopulta itsemurhahakuinen. (En koskaan lähde yrittämään itsemurhaa - päinvastoin. Vaikka pääkopassani vilisee ajatuksia katolta hyppäämisestä, ranteiden viiltämisestä, lääkeyliannostuksesta tai mistä tahansa yhtä pelottavasta - tiedostan kuitenkin etten niitä toteuta).


Päätin avata tämän aiheen siitä syystä että blogissani voi tulla ajankohtaiseksi mielenterveydelliset asiat - vaikka ei mitenkään päärooliin. Mielestäni on kuitenkin myös hyvä aina pysähtyä keskustelemaan näistä asioista sekä tiedostaa mitä joku toinen voi käydä läpi. Itselläni on joitain mielenterveysongelmia enkä pelkää puhua niistä, saatika myöntää että joskus vajoan tahtomattani synkkyyteen. Eli kyllä: kärsin tällä hetkellä jonkin asteisesta masennuksesta, ahdistus- ja paniikkihäiriöstä, syömishäiriöstä sekä viime syksynä sain diagnoosin erääseen toiseen mielenterveysongelmaan josta kuulin lääkärin vihjailua ensimmäisen kerran teini-iässä. Siitä kuitenkin lisää toisella kerralla.

goals for 2019

| On
helmikuuta 03, 2019
Tavoitepainoon pääseminen & ylläpito
Tavoitteenani on päästä 58-60kg tavoitepainooni syntymäpäivääni mennessä, eli toukokuun lopulla. Syksy meni todella huonosti rajun kaamoksen takia ja treenit unohtuivat pariksi kuukaudeksi. Nyt olen kuitenkin ottanut itseäni uudelleen niskasta kiinni ja jatkan projektia hammasta purren niin kauan kunnes saavutan tavoitteeni. Vuoden 2018 aikana onnistuin pudottamaan 21kg, joka on aivan mahdottoman huikea saavutus! Vielä viimeiset kilot on karistettava pois, saatava kroppaa kiinteämmäksi ja aloitettava lihastreeni.
Kesän aikana tulen myös opettelemaan ruokailua niin etten tarvitsisi keittiövaakaa, fatsecretiä, yaziota, uskallan syödä muutakin kuin samoja päivittäisiä ruokia joiden ravintosisällöt osaan ulkoa sekä suostun syömään muiden tekemiä ruokia.

Studiokuvaus
Haaveenamme puolisoni kanssa on mennä kesällä studioon ottamaan kunnollisia perhekuvia niin että niitä kehtaisi kehystää kotiinkin. Haluaisin myös suloisia kuvia yhdessä tyttömme kanssa vielä kun hän on suhteellisen pieni.
En ole koskaan sietänyt kameroita ja kuvattavana olemista, joten valokuvia itsestäni ei juurikaan ole. Toivon saavani elämäntapaprojektini päätökseen ennen kesää ja siten olevani valmis studiokuviin kun ulkomuotoni ei painon puolesta enää muutu radikaalisti.

Syömishäiriöstä paraneminen
Tähän tuskin tarvitsee mitään enempää sanoa. Elämäntapaprojektin ohella yritän vahvistaa itseäni henkisesti ja lopettamaan itseni jatkuvan piiskaamisen.

Oman minäkuvan ja itsetunnon vahvistaminen
Tähän asiaan vaikuttaa niin suuresti tuo paino -asia, joten tavoittelen apinan raivolla hyvänolon painoani. Lisäksi ahdistus on omalta osaltaan heikentänyt minäkuvaani, jonka vuoksi opettelen näkemään asioissa valoisemmat puolet. Olen hyvin skeptinen henkilö, joten haluan opetella luottamaan siihen että asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella.

Muutto
Suunnittelemme parhaillaan muuttoa Turun sisällä koska nykyinen asuinalue ei vastaa tarpeitamme. Lisäksi asunto on hieman epäkäytännöllinen ja tässä on tullut asuttua viimeiset 5 vuotta. Aiomme myöhemmin muuttaa toiselle paikkakunnalle ja miettiä talon ostamista, mutta koska unelmakaupunki on vielä hämärän peitossa - on tämä asia vielä täysin avoin.

Opintojen aloittaminen
Haen maaliskuun yhteishaussa ammattikorkeaan opiskellakseni sairaanhoitajaksi. Toivoin saavani oppisopimuspaikan obduktiopreparaattoksi joka on ykköstoiveeni, mutta homma on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Niinpä toisena toiveena on opiskella sairaanhoitajaksi ja erikoistua haavanhoitajaksi. Toisena hakutoiveena tulee olemaan ensihoito.

Ed Sheeranin konsertti 23.7.2019
Liput takataskussa aiomme suunnata kesällä Ed Sheeranin konserttiin yhdessä mieheni ja ystäväpariskuntamme kanssa. En itse kuuntele pop-musiikkia tai Sheerania muuten, mutta ystävämme pyysivät meidät lähtemään kanssaan ja koska mieheni innostui ajatuksesta - päätin että mikä ettei.

Ulko- ja kotimaanmatkat
Suunnitelmissa olisi vihdoinkin matkustaa jonnekin pidemmälle mutta sekin on vielä vasta suunnitelman asteella. Viron reissuja tulee tehtyä useampi ja matkustettua kotimaassa, sillä tahdon tulevan kesän olevan parempi kuin viimekesän joka olikin huikea.

Rammsteinin konsertti 10.8.2019
Vuoden 2019 odotetuin tapahtuma itselleni on Rammsteinin konsertti johon osallistun läheisen ystäväni kanssa. Pari vuotta on ehtinyt vierähtää edellisestä Rammsteinin konsertista ja bändiä yli 15 vuotta fanittaneena on millään jaksa odottaa elokuuta!

if only our eyes saw souls instead of bodies, how very different our ideals of beauty would be

| On
tammikuuta 30, 2019
En ole aiemmin blogin puolella maininnut siitä kuinka elämäntapaprojektini myötä syömishäiriö on nostanut rumaa päätään. Joulukuussa varasin ajan terveydenhuoltoon keskustellakseni ruokailutottumuksistani sekä siitä että kalorien laskeminen alkoi riistäytyä käsistä. Aloin vähitellen ahdistua kovasti siitä jos söin jotakin spontaanisti ilman että sitä oli etukäteen laskettu ja suunniteltu. Ei ollut väliä oliko kyseessä herkku vai jokin terveellinen ruoka. Syön päivittäin 2000 kaloria ja jos toisinaan ylitin sen edes yhdellä kalorilla - aloin ahdistua niin rajusti että saatoin alkaa syödä entistä enemmän ja lopulta oksentamaan.
Lääkärini mielestä suorittajaluonteeni on lisäsyy sille miksi kuulun riskiryhmään sairastua jonkinlaiseen syömishäiriöön.

BULIMIA ELI AHMIMISHÄIRIÖ

Ahmimishäiriöön kuuluu toistuva ja kohtauksittainen ylensyöminen. Ahmimishäiriöstä kärsivä ei pysty hallitsemaan syömistään: henkilö ajattelee paljon syömistä ja hänellä on voimakas halu syödä. Ahmimisen jälkeen tulee usein katumus ja oksentaminen. Ahmimishäiriötä sairastava tuntee olonsa liian lihavaksi ja pyrkii estämään ruoan lihottavat vaikutukset oksentamalla, syömättömyydellä tai joskus esimerkiksi ulostus- tai nesteenpoistolääkkeitä syömällä.
Olen yrittänyt syksy-talven opetella muuttamaan ajattelutapaani niin ettei ruoan kuulu aiheuttaa ahdistusta, mutta tämä on ollut kovin vaikeaa.
En millään haluaisi syyttää ketään ongelmastani sillä teen itse omat valintani, mutta olen jo pitkään tuntenut että myös parisuhteeni on ajanut elämäntapaprojektiani tähän suuntaan. Saan kovasti painostusta silloin kun en ole salille yhtenä päivänä mennyt ja joudun selittämään miksi päätin olla menemättä. Nämä hetket koen erittäin raskaiksi jonka vuoksi treenaan toisinaan liikaa ja suorittajaluonteeni pääsee taas niskanpäälle.


Toinen asia jonka koen erittäin raskaaksi on se miten kaamos toi muutaman ylimääräisen kilon takaisin, enkä millään pääse eroon väsymyksestä. 63 kiloisena en tuntenut oloani hoikaksi tai edes siedettäväksi, vaan päätin tavoitella 60 kiloa. Tällä hetkellä olen edelleen sitä mieltä että tavoitepainoni on 58 kiloa, joka on hyvänolonpainoni. En kuitenkaan aio missään tapauksessa alittaa tuota lukua sillä sen lisäksi että tahdon olla tyytyväinen kehooni - tahdon ennen kaikkea olla terve. Laihduttaminen epäterveellisesti, itseni näännyttäminen, alipainon tavoittelu ja syömisen älytön kontrollointi ovat kaikki mitä en todellakaan tahdo.


Jos nyt totta puhutaan - en ole treenannut entiseen tapaan (määrätietoisesti ja päivittäin) suurinpiirtein neljään kuukauteen ja tämä aiheuttaa sisälläni suurta ahdistusta, masennusta ja itseinhoa. Tiedostan että kaamos on ollut kuluvan vuoden aikana normaalia rajumpi, mutta tuntuu etten pääse siitä millään eroon. Pyörittelen kokoajan mielessäni ajatuksia siitä minkälaisessa kunnossa olisin jollen olisi noita neljää kuukautta haaskannut. Olisin varmasti jo sen 58 kiloa.
Olen alkanut taas pelätä vaakaa enkä halua sille nousta. Tiedän että pitäisi palata salille, mutta kovin vaikeaa se on. En aio sanoa ettei itseään voi pakottaa, sillä olen vuosi sitten todistanut että tämä ei pidä paikkaansa. Itsensä voi todellakin pakottaa treenaamaan.

Tällä hetkellä toivon vain saavani itseäni taas niskasta ja palaavani pian takaisin treenin pariin. Tuntuu että pyörittelen ruoka-ahdistusta aina vain enemmän mielessäni kun en tee mitään. Tiedän että kun palaan aikanaan kunnolla salille - otan päämääräkseni päästä takaisin 63 kiloon, jonka jälkeen jahtaan sitä 58 kiloa. Samalla yritän tervehtyä alkavasta syömishäiriöstäni.

Panasonicin langattomat vastamelukuulokkeet

| On
tammikuuta 10, 2019
Yhteistyössä Panasonicin kanssa.

Olen jo hyvän aikaa yrittänyt löytää kuulokkeet salitreenejä varten - tuloksetta. Tavalliset nappikuulokkeet johdolla ovat todella rasittavat ja aina tiellä, joten halusin tällä kertaa bluetooth kuulokkeet. Käytössäni oli muutaman kuukauden bluetooth nappikuulokkeet mutta ne hajosivat todella nopeasti ja satuttivat tragus lävistystäni.
Toisinaan lainasin mieheni JBL:n kuulokkeita jotka olivat kivat, mutta satuttivat päälakea jos niitä piti kauan.

Nyt sain tilaisuuden hankkia Panasonicin langattomat bluetooth kuulokkeet kampanjahintaan 150€, kun normaalihinta on huikeat 350€. Pakko sanoa että ensimmäinen ajatukseni oli, että kuulokkeiden on hintansa takia oltava todella laadukkaat. En tainnut edes harkita ostosta 5-10 minuuttia pidempään - sen verran kovasti olen koittanut uudet kuulokkeet löytää.




Paketti saapui todella nopeasti ja sisältä paljastuikin hyvännäköiset kuulokkeet. Olin enemmän kuin positiivisesti yllättynyt siitä että mukana tuli säilytyskotelo ja siinä on sisäpuolella vielä pieni tasku johon saa laitettua laturin ja muuta tarpeellista musiikinkuunteluun.

Panasonicin kuulokkeista luvataan seuraavanlaista:
  1. Vastamelutoiminto (3 eri asetusta)
  2. Akkukesto: 20 tuntia
  3. Sisäänrakennettu mikrofoni
  4. 3D Ear Pads - istuvat täydellisesti
  5. 15min pikalataus - 2 tunnin toisto
Panasonic RP-HD605 ovat huippulaadukkaat langattomat kuulokkeet, suunniteltu ylivertaista äänentoistoa ja mukavuutta ajatellen. Voimakkaat 40mm HD elementit tarjoavat tasapainoisen ja tarkan äänimaailman, josta voit nauttia missä vain vastamelutoiminnon ansiosta joka suodattaa taustaäänet, täydelliset matkustukseen. Innovatiiviset ja pehmeät 3D korvatyynyt tarjoavat erinomaisen istuvuuden ja ovat mukavat päässä pidemmänkin ajan. Sirin tai Google Assistantin avulla musiikin valinta, äänenvoimakkuuden säätö ja puheluiden soittaminen käy helposti kaivamatta puhelinta taskusta.
Kuuntelin musiikkia viikonloppuna istuessani Espoo-Turku bussissa ja taustameteli oli aivan järkyttävä ilman kuulokkeita. Päätä olisi alkanut särkeä jos olisin sitä melua joutunut kuuntelemaan kokonaiset 2 tuntia. Kuulokkeet päässäni kaikki se meteli katosi samantien ja ihmettelin hetken loppuiko meteli ihan bussin sisällä mutta ei, kuulokkeet tosiaan suodattivat sen niin tehokkaasti ettei mikään ylimääräinen ääni tunkeutunut musiikin ylitse.
Bussimatka sujui mukavasti sillä musiikin äänentoisto ja laatu olivat erinomaiset. Volyymin ei tarvinnut olla lähelläkään suurinta astetta vaan matalallakin säädöllä ääni kuului kirkkaasti.



Kuulokkeiden ulkomuoto on aika tavanomainen, mutta pisteet nousevat siitä että korvatyynyt voi kääntää näppärästi ympäri. Näin ollen niiden säilyttäminen on helpompaa ja vie vähemmän tilaa. Positiivinen yllätys oli myös se ettei päälakea ala kolottamaan vaikka kuulokkeita pitäisikin pidemmän aikaa. Ainoa miinus on vain se että materiaali on aika liukas, joten jos mielesi tekee lähteä vaikkapa lenkille ja sateen vuoksi pidät huppua päässäsi - kuulokkeet valahtavat jatkuvasti silmille. Itse näin talviseen aikaan tykkään olla huppu päässä, joten tämä ongelma on ollut aika ärsyttävä - eihän kukaan halua jatkuvasti tuuppia kuulokkeita takaisin paikalleen.

Akun luvataan kestävän useamman tunnin (jopa 20h) ja jo pelkään 15 minuutin latauksella voisi kuunnella 2 tuntia. Tätä en ole testannut mutta ominaisuus on todella näppärä jos kiireessä huomaakin ettei kuulokkeita tullut ladattua. Itse olen ladannut nuo vasta yhden kerran ja hienosti on akku riittänyt.
Siriä kokeilin uteliaisuuden vuoksi niin että pyysin sen valitsemaan kappaleen spotifysta. En tiedä olenko vain avuton vai vika muualla mutta itse en saanut siriä löytämään yhtikäs mitään. Jokainen kerta vastaus oli ettei löydä musiikkia. Kerran sain soittamaan spotifyn kappaleet sekalaisessa järjestyksessä, mutta vaikka kuinka yritin vielä tarkentaa mistä soittaisi (spotify), kenen- ja minkä kappaleen - en saanut mitään kappaletta. Ainoastaan vastauksen "ei löydy musiikkia".


Kuulokkeiden kaikkein kiinnostavin ominaisuus on se että kun peität oikean kuulokkeen: musiikki hiljenee ja voit kuulla mitä vierustoveri tai muu taho yrittää sanoa. Voit siis kuunnella puhetta nostamatta kuulokkeet päästäsi - pelkkä toisen kuulokkeen peittäminen riittää.
Itse tosiaan testasin tätä useamman kerran - niin että tyttäreni jutteli vieressä ja toisen kerran kuuntelin bussissa lähetettävää nauhoitusta. Molemmat pystyin kuulemaan ongelmitta eikä taustalla ollut vaimea musiikki häirinnyt. Lisäksi oli kiva huomata ettei kuuloketta tarvinnut painaa kuten ensin luulin, vaan pelkkä kevyt kosketus riitti. Tietenkin itse otan kuulokkeet pois päästä jos joku aikoo pidemmän aikaa jotain selittää, mutta esimerkiksi jos ulkona joku pyytää neuvoa, on helppoa vain peittää kuuloke sen sijaan että tappelisi musiikin pois päältä ja ottaisi vielä kuulokkeet kokonaan pois. Oli tosiaan helppo sohvalla maatessani kuunnella mitä tytär yritti vähän väliä sanoa. Jos olisin joutunut ottamaan kuulokkeet pois päästäni jokaisella kerralla - olisin tehnyt sen ainakin 50 kertaa.

Kokonaisuudessaan kuulokkeet eivät tarjoa mitään mullistavaa, vaikka hienoja ominaisuuksia toki löytyy mm. voit kuunnella kaveria vain peittämällä toisen kuulokkeen. Koen saavani 150 eurolle vastinetta, mutta en näistä menisi kuitenkaan täyttä hintaa maksamaan. Tuotemerkki varmasti nostaa jo itsessään tuotteen hintaa, mutta itse koen 350 euron olevan niin kova summa että sillä pitäisi saada jotakin aivan huikeaa. Powerissa näkyisi olevan nyt tarjous jolla nämä lähtevät hintaan 199€ ja kieltämättä maksaisin vielä senkin verran, mutta enempää en valitettavasti sillä niin moni ominaisuus on itselleni loppupeleissä turha.

highlights of 2018

| On
tammikuuta 06, 2019
Vuosi 2018 päättyi, joten on tullut aika muistella parhaimpia tapahtumia. En muista milloin viimeksi vuoteni olisi ollut yhtä tapahtumarikas, onnellinen ja täynnä toinen toistaan yllättävämpiä asioita. Jotta lista ei olisi ollut aivan järjettömän pitkä - yritin saada siihen vain ne vuoden odotetuimmat ja yllättävimmät asiat.

Tältä siis näytti vuoteni 2018.

Elämäntaparemontti
Tästä tuskin tarvitsee sen enempää puhua sillä blogi on ollut n. 90% elämäntaparemontin ympärillä. Mutta projektin aloitin tosiaan joulun jälkeen 2017 ja vuoden aikana onnistuin laihduttamaan +20 kg. Lähtöpainoni oli 84 kg ja tällä hetkellä se on 63 kg.
Matka tämän elämäntaparemontin parissa on ollut huikea enkä olisi ikinä uskonut ensinnäkään pystyväni tähän. Toiseksi, en uskonut homman olevan niin helppo kuin se oli. Odotin enemmän epäonnistumisia, epätoivoa ja itkupotkuraivareita. Mutta toisin kävi. Onnistuin todistamaan itselleni kuluneen vuoden aikana että jos tosiaan haluaa jotakin ja on valmis paiskimaan kovasti töitä sen eteen - uurastus todellakin palkitaan ja lopussa odottaa aivan mahdottoman suuri palkinto.


Pienimuotoiset matkat
Vuoden 2018 aikana en matkustellut mihinkään kauas joka on tietenkin sääli, mutta pääasia että matkustin ylipäätään johonkin. Kävimme ystäväni kanssa kerran Tukholmassa sekä kolmesti Tallinnassa. Mieheni ja tyttäreni kanssa matkustimme kotimaassa, joista ikimuistoisin ja hauskin reissu oli mökkiloma Yyterissä.

Microblading
Joka ikinen päivä peiliin katsoessani olen älyttömän tyytyväinen päätöksestäni ottaa microbladingilla kulmat. Kasvoni näyttävät säteilevän jopa silloin kun olen juuri herännyt, meikistä ei ole tietoakaan ja näytän muuten mahdollisimman rähjäiseltä. Usein tarvitsin ripsienpidennykset pitämään naamavärkkini siedettävänä, mutta nyt kulmat riittävät hyvin yksinään hoitamaan sen homman.
Aion takuuvarmana ottaa vahvistuksen sitten kun sen aika tulee keväällä 2019.


Uusi työpaikka
Aloitin nykyisessä työpaikassani kesällä ja olen ollut hirmuisen tyytyväinen sekä asiakkaisiin, työkavereihin että työilmapiiriin. Työskentelen lähihoitajana kotihoidossa ja entisistä työpaikoista tämä työpaikka vie voiton ilmapiirillään. Toivottavasti työskentelen täällä vielä pitkään.

Uusi auto
Saimme vihdoin pitkän harkinnan, vertailun ja odotuksen jälkeen ostettua auton ja elämäni helpottui huomattavasti. Työmatkat taittuvat hetkessä, lapsen kanssa kulkeminen on helppoa ja ostoksien teko sujuu kädenkäänteessä kunnei tarvitse painavia muovikasseja raahata bussiin. Mieheni ystävä myy työkseen autoja, joten saimme mainion kaupan tehtyä ja apua saa aina pyytää jos jokin askarruttaa autossa tai sen tuunaamisessa.


Myöhemmin kurkataan vielä mitä kivaa on tiedossa vuodelle 2019.

Fitbit Charge 3 special edition

| On
marraskuuta 11, 2018
Olen jo pidemmän aikaa haaveillut aktiivisuusrannekkeesta vaikka olen erittäin huono moisia kapistuksia käyttämään. En ole aiemmin käyttänyt kuin ainoastaan yhtä mallia, joka oli Polar Loop. Siihen tykästyin söpön ulkomuodon takia, mutta jo muutaman päivän kuluttua se jäi pyörimään nurkkiin (tähän syynä aivan jäätävä määrä haamuaskelia sillä jo pelkästään suihkussa käynti keräsi tuhat askelta). Olen siis tavallaan neitsyt tässä aktiivisuusranneke asiassa ja siksi en osaa juurikaan sanoa mitä rannekkeeltani haluaisin. Muutama kriteeri oli aivan ehdottoman selvä, joten sain jonkinlaista osviittaa siitä mitä voisin yrittää etsiä. Kauppaan marssiessani pidin kirkkaana mielessäni että rannekkeessa tulisi olla seuraavat ominaisuudet:
  1. Unenseuranta
  2. Vedenkestävä
  3. Ei ota haamuaskelia tai laske tavallista käden liikettä
  4. Mahdollisuus synkronoida FatSecret sovellukseen
  5. Laskee liikkeet/kalorit pyöräillessä



Siinä tosiaan kaikki. Kun takana on tulvaisuudessa hieman enemmän käyttökokemusta niin osaan varmasti tähdentää vielä paremmin mitkä asiat ovat mahdollisesti jääneet uupumaan. Ehdottomin on kuitenkin se että ranneke tunnistaa pyöräilyn sillä kyseinen laji on se jota harrastan kaikkein aktiivisimmin. On siis aivan sama jos ranneke on sidottava ranteeseeni, nilkkaan tai vaikka kaulaan - kunhan se tunnistaa pyöräilyn. Muussa tapauksessa palautan kapineen takaisin (toivottavasti näin ei tapahdu sillä tykästyin jo kovasti mallin ulkonäköön). Mutta tosiaan, tästä valitsemastani mallista löytyi täyttyneiden kriteerien lisäksi myös muutama muu mielenkiintoinen ominaisuus:
  • 24/7 sykemittaus
  • Naisten terveyden seuranta
  • Yhteys älypuhelimeen
  • Ohjatut hengitysharjoitukset
  • Liikkumismuistutukset
  • S & L rannekkeet samassa pakkauksessa
En tiedä laskeeko FitBit Charge 3 haamuaskelia tai tunnistaako se tosiaan pyöräilyn joten ne jäävät nähtäväksi (maanantaina testataan pyörän selässä). Kaipaan kovasti aktiivisuusranneketta kun pidän vapaapäivän treeneistä sillä arkikulutusta on todella vaikea arvioida ja tämän vuoksi on vain arvattava paljonko kaloreita voisi päivän aikana syödä. Työpäivät ovat myös sellainen asia jossa on hyvä olla tietoinen poltetuista kaloreista. Vaikka työtehtävät ovat toisinaan raskaita - on myös niitä päiviä joina tunnun vain pyöritteleväni peukaloitani.

FitBit Charge 3 on ollut markkinoilla jo hetken aikaa, mutta odotin tietoisesti limited editionia. Jotenkin perus kumi/muovi/silikoni rannekkeet ovat sellaisia joille en millään jaksa lämmetä. Tahdoin siis mukavamman rannekkeen ja tässä kyseisessä mallissa on punottu ranneke. Väri on aika jännä violetti, joka ei suoraan sanottuna ollut heti mieleeni. Värivaihtoehtoja oli todella niukasti, sillä ilmeisesti ihmisten tahdotaan kuluttavan rahansa erilaisten rannekkeiden ostoon. Ihastuin itsekin erikseen myytävään tummaan rannekkeeseen mutta katsotaan viitsinkö ostaa. En oikein perusta mokomien vaihtelemisesta.
Olin odotellut ranneketta saapuvaksi myymälöihin, jonka takia en lähtenyt ennakkotilaamaan koska halusin nähdä tuotteen ensin omin silmin. Gigantin myyjä kuitenkin ilmoitti ettei limited edition saavu lainkaan myymälöihin vaan se on saatavilla ainoastaan tilaamalla. Hieman ketutti, mutta ei se maailmaa kaatanut sillä aina sen olisi voinut palauttaa jos tuote ei olisi miellyttänyt.




Toivon että ranneke kannustaisi liikkumaan enemmän kotona ja vapaapäivinä. Uimaan meno on siirtynyt muutamalla kuukaudella sen takia etten pysty kulutusta arvioimaan. Aktiivisuusrannekkeen myötä on tämä ongelma ratkaistu, joten toivon todella että FitBit laskee todellisen kulutuksen eikä haamuaskelia.
Vapaa- ja työpäivien sekä uinnin lomassa kyseinen ranneke oli mieluisa sijoitus myös elämäntapaprojektini kannalta.. Kiloja on karistettavana enää se 3-5 kiloa, jonka jälkeen siirryn painon ylläpitoon ja kiinteyttämiseen. Näin ollen on hyvä tietää päivittäinen kulutus kun lopetan (toivon mukaan) vuodenvaihteessa kalorien laskemisen ja opettelen syömään ilman minkäänlaista keittiövaakaa tai FatSecretin ruokapäiväkirjaa. Se tie tulee siis olemaan pitkä ja kivinen, mutta aktiivisuusranneke antaa jonkinlaista turvaa ja itsevarmuutta hommaan. Näin ainakin tykkään ajatella.

FitBit Charge 3 aktiivisuusrannekkeita on saatavilla eri näköistä ja väristä mallia - hintaluokkaa 149-169€. Omani maksoi sen 169€ ja mitä olen ohimennen silmäillyt niin vaihdettava ranneke olisi 40€ luokkaa.

Tallinnan päiväreissu #2

| On
marraskuuta 05, 2018
Olimme parhaan ystäväni kanssa viimeksi Tallinnan päiväreissulla kesäkuun lopussa ja silloinen reissumme oli ihan 100% shoppailua. Tällä kertaa edessämme oli huvimatka, joten keskityimme enemmän pitämään hauskaa ja jättämään shoppailun taka-alalle.
Reissu oli jälleen kerran tehty 5 sekunnin harkinta-ajalla, kuten kaikki matkamme aina tähän asti. Kaikkein parhain meitä yhdistävä piirre onkin juuri se, että teemme tällaisia extempore juttuja aivan yllättäen! Tallinnassa tulikin sitten tehtyä kaksi asiaa (toinen extempore ja toinen harkittu), joista kerron enemmän erillisessä postauksessa.

Tarkoituksemme oli alunperin matkustaa 29.10. mutta lapsenvahdin saaminen meni hieman metsään. Näin ollen reissu siirrettiin viikonloppuun.
Lähdimme matkaan jälleen kerran aamun pikkutunneilla ja laivamme lähti Helsingistä 7.30. Tällä kertaa varasimme meriaamiaisen jotta voisimme välttää ruokapaikan etsimisen maissa heti ensitöiksemme.
Tallinnaan saavuimme 9.30 ja siitä lähdimme kulkemaan heti keskustan liepeille. Kesäkuussa vaelsimme Rocca Al Maressa, joten tällä kertaa päätimme jättää sen väliin ja keskittyä Tallinnan keskustaan ja lähialueisiin.


Ystäväni ilmoitti haluavansa tragus lävistyksen, joten olin varannut etukäteen ajan AlternaDiiva lävistysliikkeeseen joka sijaitsi vanhankaupungin liepeillä.
Liike oli hieman piilossa keskellä-ei-mitään, mutta kyllä sinne lopulta löysimme. Kellarimainen liike oli kivasti sisustettu, mutta vastaanotto oli aika kylmä. Usein saanut virolaisista kylmän ja etäisen kuvan joten tämä ei tullut taaskaan yllätyksenä.
Kaverini päätti traguksen lisäksi ottaa myös inner conch lävistyksen sekä napakorun. Yllytti muuten myös allekirjoittaneen ottamaan napakorun jota en koskaan olisi uskonut ottavani. Mutta ei tästä sen enempää.


Tämän jälkeen päätimme hetken pyöriä kaupungilla ja haukata pientä välipalaa. Suunnistimme sattumanvaraisesti Robert's Coffeehen joka sijaitsee Kristiine kauppakeskuksessa. Omalta tarjottimeltani löytyi cesar-salaatti, marjakakkua sekä toivottoman lämmin cola zero, sillä jostain kumman syystä vettä ei näkynyt missään. Salaatti oli aivan erinomainen ja puolukkakakku keskitasoa, hieman liikaa liivatetta.




Palattuamme satamaan kävikin hassusti ikävästi että myöhästyimme laivasta 5 minuuttia, joten jouduimme vaihtamaan lippumme ja odottamaan seuraavaa lähtöä 3 tuntia. Päätimme lähteä Viru ostoskeskukseen kahville sillä jalkamme olivat kävelemisestä niin kipeät etten ainakaan itse pystynyt seisomaan enää hetkeäkään.
Päädyimme uudelleen Robert's Coffeehen, vaikka kieltämättä ensimmäinen oli parempi tarjoiltavien ruokien puolesta. En pitänyt lainkaan Toffee Fudge Frappestani ja kakku oli myös aika mauton. Ystäväni Baileys kahvi puolestaan oli herkullinen.




Lopulta pääsimmekin lähtemään 19.30 ja saavuimme Helsinkiin 21.30. Kotona olin hieman ennen kello 02.00. Todella rankka reissu jalkoja ja muita kropan lihaksia ajatellen, mutta todella hauskaa oli. Muutamat ideat jäi toteuttamatta koska jokin tietty liike oli suljettu, mutta ensikerralla viedään ideat loppuun asti.
Varasimme taas hetken mielijohteesta piknik reissun Ahvenanmaalle parin viikon päähän, joten silloin kuullaan seuraavasta ostosreissusta. Tarkoitus olisi löytää viimeisiä joululahjoja, mm. parhaalle ystävälleni joka tulee mukaan sekä miehelleni. Siinä kaksi vaikeaa tapausta.
Esittelen toisessa postauksessa laivalta haalimani ostokset, sekä siinä sivussa myös pari muuta viimeaikaista hankintaa.