Viikkoraportti #11

Tyttäreni loma alkoi yllättäen perjantaina (luulin sen alkavan vasta viikon kuluttua), joten salille en tule pääsemään kuluvan viikon aikana. Olen satunnaisten tyttären lomien vuoksi alkanut harkita kotitreenin tekemistä (jota kaihdan kuin ruttoa) En tämän projektini alussa voinut sietää kuntosalille menoa, mutta nyt pidänkin siitä huomattavan paljon. Ehkä siis opin vielä pitämään kotona treenaamisesta.

Mökkiloman aikana en yllättäen lihonutkaan vaikka vedin grillimakkaraa ja muuta rasvaista ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Kehoni on näemmä vihdoin oppinut käyttämään ruokaa normaalina polttoaineena eikä enää varastoi kaikkea saamaansa eri puolille kehoa. Tämä on mahtava tieto ja voin lakata ajattelemasta että kaikki vähänkin erilainen (rasvainen tmv) ruoka satunnaisesti syötynä olisi pahasta.

Treeniraportti on viime viikolta ja useat vapaapäivät ovat seurausta microbladingin kulmien tummennuksesta. Salille ei ole asiaa taas viikkoon ja ensiviikko on myös tyttäreni viimeinen lomaviikko. Täytyy siis keksiä jotain liikuntamuotoja tyttären kanssa harrastettuina sekä harjoitella kotitreeniä.

Maanantai: Kuntosali 2h 
Tiistai: Kuntosali 2h 
Keskiviikko: Kuntosali 1.5h 
Torstai: Vapaapäivä
Perjantai: Vapaapäivä
Lauantai: Vapaapäivä
Sunnuntai: Vapaapäivä

Syömisien kohdalla ei ole minkäänlaista muutosta. Opettelen tässä syömään hillitysti niinä päivinä kun en treenaa. Olen taas alkanut pohtia aktiivisuusrannekkeen ostamista mutta jotenkin ne eivät ole mieleeni. Polar Loopin totesin kehnoksi, joten seuraavaksi ajattelin kokeilla Fitbittiä. Olisi vain huomattavasti helpompaa vahtia energian saantia ja kulutusta kun luvut olisivat juuri -eikä melkein- oikein.

Paino tällä hetkellä: 66,4 kg
Pudotettuja kiloja takana: 17,5 kg
Pudotettavaa jäljellä: 8,4 kg

Loma lusittu mökillä & paluu arkeen

Loma hurahti ohitse aivan hävyttömän nopeasti mutta jokaisesta hetkestä tuli nautittua niin kuin vain voisi. Vietimme perheen kesken rentouttavan mökkiviikon Porissa, Yyterin Camping leirintä-alueella. Olin varannut reissun vartavasten Porin Jazzviikolle jotta voisimme siellä samalla pyörähtää (Jazzit olivat kuitenkin todellinen pettymys uuden sijaintinsa ja vähäisten kojujensa takia).

Saavuimme Camping alueelle maanantaina ja oli todellinen onni että saimme aivan mahdottoman upeat ilmat koko lomamme ajaksi. Aurinkoa riitti silmän kantamattomiin, hellettä riitti päivittäin jopa +32C, eikä pilvistä ollut tietoakaan.
Vietimme koko lomamme oikeastaan hiekkarannalla maaten, grillaten maukasta ruokaa ja käyden muutaman kerran kaupungilla ruokaostoksilla sekä tavaten muutamia ystäviäni.

Erätaidot pääsivät testiin kun piti luoda nuotio. Miehelläni meni sormi suuhun ja vakuuttelin useasti että ei yksi pieni nuotio mitään sytytysnesteitä kaipaa. Olisi pärjättävä suomalaisella sisulla ja tämän neidon loputtomalla tarmolla onnistua siinä mihin ryhdyn.
Edellisen nuotion tekemisestä on jo varmasti liioittelematta 15 vuotta, mutta kyllä taidot olivat edelleen hallussa. Sytytykseen ei todellakaan tarvittu kuin kasa puita, hieman sytykkeitä (paperia/ruohoa) ja tulitikku.
En ymmärrä miten pienestä voi ihminen tulla onnelliseksi, mutta jo tämä nuotioiden kanssa  työskentely loi niin mahtavia ja hauskoja muistoja että aivan varmasti menemme uudelleen mökille ensivuonna! Sillä kertaa aion pistää mieheni sytyttäjän rooliin sillä tämä haluaa oppia kyseisen taidon.

Rannalta ei tullut otettua kuvia koska itse jätin puhelimeni mökkiin ja nautin hiekkarannasta jonka takia puhelimet ja muut eivät edes käväisseet mielessä. Muutamina grilliruoan bravuureina olivat perus grillimakkara, salaatit, kala sekä vartaat. Kaikki ruoka oli vaaleaa lihaa sillä perheestämme on karsittu kokonaan pois punainen liha sekä riista. Helpommin voisi siis sanoa että tyttäreni kanssa syömme ainoastaan vaaleaa lihaa (kala ja kana).

Kotiin palasimme perjantaina ja poikkesimme kaupungilla syömässä. Itse valitsin salaatin, jossa oli lohta, vuohenjuustoa, melonia, fetaa, kurpitsansiemeniä sekä pari palaa täysjyväpatonkia sekä lisukkeena valkosipulikastiketta. Todella herkullista ja niin tuhti annos ettei sitä jaksanut edes loppuun asti syödä.
Bussi-asemalle kulkiessamme taivas lopulta aukesi ja alkoi sataa niin paljon että olisimme varmasti kastuneet muutamassa minuutissa. Onneksi istuimme sateen bussissa, vaikka Turussa satoikin yhtä reippaasti. Se ei kuitenkaan haitannut hetkeäkään sillä olin loputtoman kiitollinen niistä upeista helteistä jotka saimme muille päiville. Loma oli siis erittäin onnistunut!

Scape + Espresso House + El Nam

Päätimme mieheni kanssa käydä kokeilemassa Finnkinon Scape sali, jota on mainostettu jo useamman kuukauden. Käymme usein elokuvateatterissa mutta Scape tuli kokeiltua vasta nyt sillä en ollut lainkaan vakuuttunut siitä miksi pitäisi maksaa 20€ lipusta tämän salin takia.
Uudessa salissahan on suurempi valkokangas, paremmat äänet, uusi 4K tekniikka sekä uudet penkit. Tykkäsin valkokankaan suuresta koosta sillä usein vanhoissa saleissa jankutan sitä että se saisi olla edes pidempi. Äänet olivat myös erinomaiset mutta sitä ne ovat myös toisissakin saleissa. Ehkä huomaan eron paremmin kun käyn uudelleen vanhassa salissa, mutta sen tiedän että uudet penkit eivät olleet mieleeni. Koin ne hirveän epämukaviksi vaikka niissä pystyikin hieman nojaamaan. Jotenkin ne vain rutisivat epämukavasti jokaisen liikkeen alla ja tuntuivat kauhean nihkeiltä.
Toivottavasti uusi ja parempi valkokangas laitetaan myös vanhoihin saleihin kun alun hehkutus on päässyt laantumaan. Aivan kuten aikoinaan 3D-tekniikan kanssa.

Uuden elokuvakokemuksen lisäksi poikkesimme kahvilla Espresso Housessa sekä syömässä El Namissa, josta on taitanut jo muodostua kantapaikkamme. Valikoima vain on kauhean suppea, eikä taida edes koskaan muuttua. Kokeilen mielelläni uusia ruokapaikkoja ja tällä hetkellä suunnittelemme poikkeavamme ensiviikolla Intialaisessa ravintolassa. Emme kumpikaan siedä mausteisia ruokia (itselläni trauma Egyptistä), mutta intialainen curry jotenkin myös houkuttaa samanaikaisesti.

El Namissa on kuitenkin se hyvä puoli että burritton väliin saa tavallisen valkean riisin sijasta myös täysjyväriisiä. Lisäksi osassa burrittoista ei ole riisiä lainkaan, kuten omassa suosikissani: kanaburrittossa. Sehän koostuu ainoastaan kanasta, salaatista, salsasta sekä guacamolesta. Huvittavaa sinänsä, sillä en voi sietää avokadoa missään muodossa, mutta tässä se menee hyvin. Myös salaattikastiketta on toisinaan suht reilusti, mutta kokonaisuudessaan koen aterian olevan riittävän kevyt ruokavaliooni.
Välillä ahdistun ajatuksesta että ennen kävin Hesburgerissa, Burger Kigissä ja muissa hampparipaikoissa suhteellisen usein. Nyt ruokaremonttini jälkeen olen ymmärtänyt miten hamppariateriat eivät pidä lainkaan kylläisinä. Nälkäisenä sitä suuntaa heti lähimpään ja helpoimpaan ruokapaikkaan joka usein on Hese tmv. Sitä sitten ahmaisee aterian nopeasti kitusiinsa ja kokee sen mielihyvän tunteen puolentunnin ajan. Sitten tunnin kuluttua onkin taas nälkä.

Onneksi tykkäämme mieheni kanssa etsiä uusia ruokapaikkoja, sillä näin ei omalta osaltani ole aina ollut. Useimmiten tykkään jumittua hyväksi todettuun paikkaan/asiaan, koska miksi lähteä sitä mihinkään muuttamaan. Olen siis tavattoman iloinen että elämäntapaprojektini on jotenkin myös laajentanut ajattelutapaani.

Viikkoraportti #10

Treenikielto päättyi perjantaina, mutta edelleen on pysyttävä pois auringosta ja uimahalleista. Treenaaminen tapahtuu näin ollen vain kuntosalilla, mutta ei se tahtia haittaa. Mökkireissu häämöttää kahden viikon päässä, joten otan kaiken irti näistä viimeisistä viikoista ja yritän saada kroppaani kiinteämmäksi.
Kävin viikonloppuna ostamassa bikinit ja suoraan sanottuna en koskaan uskonut sitä päivää näkeväni. Olen käyttänyt bikineitä viimeksi teini-iässä ja silloinkin tunsin oloni erittäin epämukavaksi. Nyt olen käyttänyt kokouimapukua mutta nykyisen ostin ainakin 2 vuotta sitten ja vähät välittäen siitä miltä se näytti. Pääasia että sen kanssa pääsi uimaan.
Nyt aion haastaa itseni poistumaan mukavuusalueeltani ja laittamaan bikinit päälle tulevan reissun aikana sillä tulemme viettämään paljon aikaa uimarannalla. Rehellisesti sanottuna en usko kroppani olevan vielä valmis bikineihin, mutta sekin on sitten taas mielipide- ja makuasia.

Maanantai: Salibreikki
Tiistai: Salibreikki
Keskiviikko: Salibreikki
Torstai: Salibreikki
Perjantai: Kuntosali 2h
Lauantai: Kuntosali 1.5h
Sunnuntai: Kuntosali 1h

Ruokailut sujuvat entiseen malliin, mutta olen tosissani harkinnut etten palaisi syömään pastaa ja riisiä. Perunoita voisin alkaa taas lisätä ruokavaliooni, mutta pääasiassa käytän edelleen paljon papuja ja kikherneitä. Vielä pitäisi kokeilla uusia reseptejä etenkin kikherneiden kanssa ja laajentaa makuskaalaa. Myös vihannespuolta tahtoisin kokeilla laajentaa niin että opettelisin syömään uunivihanneksia. Olen aina inhonnut uuni- ja laatikkoruokia, joten ruokavalio tahtoo usein olla joko tylsä tai suppea.

Tämänhetkinen paino on 68 kg ja pudotettuja kiloja takana 15,9 kg. Välitavoite on saavutettu, joten varsinaiseen tavoitteeseen on matkaa vielä 10 kg.

a journey of a thousand miles begins with a single step

Kuten aiemmin mainitsin: päätin tehdä erillisen postauksen saavutettuani välitavoitteeni elämäntaparemontissa, joten tässä se on. Blogiani seuranneet ovat tietoisia siitä että aloitin tämän rempan joulukuun lopussa 2017, joten välitavoitteeni saavuttamiseen meni vain 6 kuukautta.
Nyt päätin ihan kaunistelematta kertoa ääneen että lähtöpainoni oli 83,9 kiloa! Tällä pituudellani se on ainoastaan kolmen kilon päässä huomattavasta ylipainosta. Suoraan sanottuna tiesin olevani ylipainoinen, mutten koskaan arvannut että yli kymmenen kilon verran. Luulin lanteilta löytyvän vain max. 5 kiloa ylimääräistä raskauden jälkeen joita en koskaan pudottanut. Mutta todellisuudessa raskaus toi vain 2 kiloa ylimääräistä joten ne loput 10 kiloa ovat olleet ainoastaan huonoja valintoja.
Nyt välietapin saavuttaneena olen ylpeä itsestäni, työni kantamasta hedelmästä sekä siitä että olen päättänyt pysytellä normaalipainossa vaikka mikä olisi. Nykyinen painoni on 68 kiloa ja tavoitepainoni puolestaan 58 kiloa, joka on edelleen normaalipaino tämän pituiselle (asiaa aprikoiville kerrotaan että olen 170cm). Lähtöpainon sekä välitavoitteen välissä on siis aivan huikeat 16 kiloa!

Projektin aikana julkaisin viikkoraportteja treenien suhteen ja siinä sivussa saatoin jakaa pari sanaa syömisistäni. En ole halunnut kantaa turhaa stressiä että päivittelisin hirveästi kroppani muutoksista. Ajattelin tämän saavutuksen kunniaksi valoittaa hieman sitä miksi päätin ruveta tiputtamaan painoani ja mitä siitä on seurannut.

Ensinnäkin surkuttelin useamman vuoden ajan painoani ja sitä kuinka inhosin olla... no, minä. En tunne ketään ketä olisi inhonnut itseään yhtä paljon kuin miten inhosin itseäni. Suhtautumiseni itseeni ja omaan kehooni ei ollut lähelläkään tervettä mutten koskaan tehnyt mitään muuttaakseni tilannetta. Tekosyitä olivat ajanpuute, vähäinen mielenkiinto, riittämätön energia tai muu jaksamattomuus. Lista oli loputon ja vaikka hankin salikortin kesällä 2017, ei asia edennyt siltikään. Jahkailin loputtomasti sitä kuinka pitäisi alkaa liikkua, tiputtaa useita kiloja ja ottaa elämä takaisin hallintaan, mutta aina se aloittaminen siirtyi. Elin myös jonkinlaisessa kuplassa painoni suhteen sillä en lihonut joka suunnasta vaan lähinnä vatsasta, reisistä ja takapuolesta. En siis tuntenut olevani niin painava kuin olin.

Kehtaan nyt oikeasti sanoa ääneen sen ettei kukaan ole nähnyt kehoani alastomana. Tytär tietenkin on, mutta ei kukaan toinen. Ei siskot, ystävät, ei edes aviopuolisoni. Vaihdan vaatteet salamannopeasti ja kuulostelen samalla ettei kukaan ole tulossa huoneeseen. Mieheni kanssa olen aina pukeutunut ja vähintään paita päällä.
Tästä voitte päätellä miten paljon olen inhonnut omaa kehoani ja antanut sen määrätä elämääni. Elämäntaparemonttiin ryhdyin siis suurelta osin myös siksi että haluan parisuhteeni voivan hyvin. Tahdon tuntea enemmän läheisyyttä puolisoni kanssa ja ettei tarvitsisi piilotella ja vihata itseään. Joka kerta kun toinen koskettaa hiemankin liian lähelle vatsanseutua tai reittä - säpsähdän ja vetäydyn.. Tätä en halua enää tehdä.

Mieheni on aina pitänyt kuntosalilla käymisestä ja hänen loputon intonsa treenaamiseen lopulta sytytti minussa pienen kipinän alkaa liikkumaan. Lopulta sain kammettua itseni Fitness24Seven salille joulukuun lopussa (postaus marraskuun lopulta mutta sieltä näette ensimmäiset ajatukseni projektista).
On sanomattakin selvää että alku oli suurta tuskaa. En oikein tiennyt miten treenaisin, miten paljon ja mielenkiintoni oli edelleen häilyvää.  Ostin projektin tueksi keittiövaa'an vaikka olin vannonut etten koskaan alkaisi kaloreita laskemaan. Tämän päätöksen sain kuitenkin unohtaa todella nopeasti kun olin alkanut käyttämään FatSecret sovellusta, josta sain myös älyttömästi vertaistukea ja seurata muiden projekteja. En itseasiassa usko että olisin jaksanut näin kauan projektini kanssa ellen olisi vahingossa kyseistä sovellusta löytänyt.

Vaa'an hankin vasta helmikuussa ja kun tulokset näkyivät konkreettisina edessäni, tunsin että nyt on pakko pitäytyä tavoitteessani saavuttaa pysyvä elämäntaparemontti. Aloin lisätä kuntosalin ohelle uintia, pyöräilyä ja kävelyä. Lihastreenit muuttuivat pidemmiksi ja haastavammiksi. Muistin kuitenkin olla myös armollinen itseäni kohtaan ja pitää lepopäivän tai kaksi viikon aikana. Herkuille oli kuitenkin nollatoleranssi. Välillä kalorien laskeminen ärsytti, mutta tiesin että jollen sitä tekisi - päätyisin syömään liikaa rasvaa ja liian vähän kaloreita. Lisäksi punnitsemisesta alkoi pian tulla rutiinia.

Saavuttamani positiiviset asiat:

1. Olen oppinut syömään lämpimän ateria päivässä sekä pitämään säännölliset ateriavälit.
2. Söin ennen kerran päivässä ja ihan mitä käteen sattui. Nykyään ruokavaliooni kuuluvat kasvikset, marjat ja hedelmät, täysjyväviljat sekä hyvät rasvat. Juon vettäkin 2-3 litraa päivässä.
3. Alkoholia olen viimeksi ottanut uutenavuotena.
4. Energiatasoni ja vireystila ovat selvästi kohonneet.
5. Herkut kuuluivat ennen melkeinpä jokapäiväiseen elämääni mutta nyt osaan olla helposti ilman. En ole syönyt herkkuja tammikuun jälkeen.
6. Olen selvästi oppinut itsehillintää tietyissä asioissa ja haastan itseäni nykyään enemmän.

Elämäntaparemonttia en pitänyt mitenkään salaisuutena mutta kerroin siitä mieheni lisäksi vain siskolleni sekä parhaalle ystävälleni. Mieheni on tukenut koko projektin ajan ja ollut myös hyvin tyytyväinen tuloksiin. En usko että kukaan odotti suurta muutosta, joten se teki minusta entistä päättäväisemmän. Mieheni sai todeta jo parin kuukauden sisään että kun oikeasti haluan jotain tosissani niin menen sitten läpi vaikka harmaan kiven. Sisäinen suorittajani ei vain suostu luovuttamaan.

En missään vaiheessa ottanut ympärysmittoja vaan tyydyin punnitsemaan itseni kerran viikossa. Näin ollen otin päämääräkseni arvioida ulkonäköni peilistä.

Vasemmalla olevat kuvat on napattu maaliskuun alkupuolella ja oikeanpuoleiset kesäkuun lopussa (itseinhossani en ottanut lähtöpisteestä kuvaa). Ennen & jälkeen kuvista voi ainakin huomata että kyllä tuo maha pömpöttää nyt vähemmän, reidet ovat kaventuneet ja olisiko takapuolessakin jotain muutosta havaittavissa.

Mutta jokainen saa itse arvioida onko mikään muuttunut näiden kuukausien aikana. Ensimmäisenä solisluuni alkoivat työntyä esiin ja jossain vaiheessa jo ennestään ohuet ranteeni olivat vieläkin ohuemmat. Rasva katosi tasaisesti kaikkialta joten useasti tuntui siltä ettei mitään muutosta tapahtunut kahdessa suurimmassa ongelmakohdassani: vatsassa ja reisissä. Mutta päättäväisyys ja kärsivällisyys takaavat että lopulta ne karmeimmatkin kohdat muuttuvat ja olo alkaa olla kotoinen omassa kehossa.

Tästä jatketaan vielä sinne 58 kiloon ja olen varautunut siihen että koko vuosi 2018 menee syömisiä katsellen. Se tulee kuitenkin olemaan vaivan arvoista sillä ylipainoon en aio palata. Tahdon rakastaa kroppaani sekä tuntea oloni hyväksi. Vaikka jatkuva kalorien ja makrojen kyttääminen välillä ärsyttää niin pidän mielessä ettei luovuttaminen tule kysymykseenkään koska sitten en tule koskaan pääsemään tavoitteeseeni. Enkä aio jatkaa elämääni itseäni jatkuvasti vihaten ja toivoen ettei mikään ylipainosta johtuva sairaus iskisi.