Päätimme mieheni kanssa käydä kokeilemassa Finnkinon Scape sali, jota on mainostettu jo useamman kuukauden. Käymme usein elokuvateatterissa mutta Scape tuli kokeiltua vasta nyt sillä en ollut lainkaan vakuuttunut siitä miksi pitäisi maksaa 20€ lipusta tämän salin takia.
Uudessa salissahan on suurempi valkokangas, paremmat äänet, uusi 4K tekniikka sekä uudet penkit. Tykkäsin valkokankaan suuresta koosta sillä usein vanhoissa saleissa jankutan sitä että se saisi olla edes pidempi. Äänet olivat myös erinomaiset mutta sitä ne ovat myös toisissakin saleissa. Ehkä huomaan eron paremmin kun käyn uudelleen vanhassa salissa, mutta sen tiedän että uudet penkit eivät olleet mieleeni. Koin ne hirveän epämukaviksi vaikka niissä pystyikin hieman nojaamaan. Jotenkin ne vain rutisivat epämukavasti jokaisen liikkeen alla ja tuntuivat kauhean nihkeiltä.
Toivottavasti uusi ja parempi valkokangas laitetaan myös vanhoihin saleihin kun alun hehkutus on päässyt laantumaan. Aivan kuten aikoinaan 3D-tekniikan kanssa.
Uuden elokuvakokemuksen lisäksi poikkesimme kahvilla Espresso Housessa sekä syömässä El Namissa, josta on taitanut jo muodostua kantapaikkamme. Valikoima vain on kauhean suppea, eikä taida edes koskaan muuttua. Kokeilen mielelläni uusia ruokapaikkoja ja tällä hetkellä suunnittelemme poikkeavamme ensiviikolla Intialaisessa ravintolassa. Emme kumpikaan siedä mausteisia ruokia (itselläni trauma Egyptistä), mutta intialainen curry jotenkin myös houkuttaa samanaikaisesti.
El Namissa on kuitenkin se hyvä puoli että burritton väliin saa tavallisen valkean riisin sijasta myös täysjyväriisiä. Lisäksi osassa burrittoista ei ole riisiä lainkaan, kuten omassa suosikissani: kanaburrittossa. Sehän koostuu ainoastaan kanasta, salaatista, salsasta sekä guacamolesta. Huvittavaa sinänsä, sillä en voi sietää avokadoa missään muodossa, mutta tässä se menee hyvin. Myös salaattikastiketta on toisinaan suht reilusti, mutta kokonaisuudessaan koen aterian olevan riittävän kevyt ruokavaliooni.
Välillä ahdistun ajatuksesta että ennen kävin Hesburgerissa, Burger Kigissä ja muissa hampparipaikoissa suhteellisen usein. Nyt ruokaremonttini jälkeen olen ymmärtänyt miten hamppariateriat eivät pidä lainkaan kylläisinä. Nälkäisenä sitä suuntaa heti lähimpään ja helpoimpaan ruokapaikkaan joka usein on Hese tmv. Sitä sitten ahmaisee aterian nopeasti kitusiinsa ja kokee sen mielihyvän tunteen puolentunnin ajan. Sitten tunnin kuluttua onkin taas nälkä.
Onneksi tykkäämme mieheni kanssa etsiä uusia ruokapaikkoja, sillä näin ei omalta osaltani ole aina ollut. Useimmiten tykkään jumittua hyväksi todettuun paikkaan/asiaan, koska miksi lähteä sitä mihinkään muuttamaan. Olen siis tavattoman iloinen että elämäntapaprojektini on jotenkin myös laajentanut ajattelutapaani.
Uudessa salissahan on suurempi valkokangas, paremmat äänet, uusi 4K tekniikka sekä uudet penkit. Tykkäsin valkokankaan suuresta koosta sillä usein vanhoissa saleissa jankutan sitä että se saisi olla edes pidempi. Äänet olivat myös erinomaiset mutta sitä ne ovat myös toisissakin saleissa. Ehkä huomaan eron paremmin kun käyn uudelleen vanhassa salissa, mutta sen tiedän että uudet penkit eivät olleet mieleeni. Koin ne hirveän epämukaviksi vaikka niissä pystyikin hieman nojaamaan. Jotenkin ne vain rutisivat epämukavasti jokaisen liikkeen alla ja tuntuivat kauhean nihkeiltä.
Toivottavasti uusi ja parempi valkokangas laitetaan myös vanhoihin saleihin kun alun hehkutus on päässyt laantumaan. Aivan kuten aikoinaan 3D-tekniikan kanssa.
Uuden elokuvakokemuksen lisäksi poikkesimme kahvilla Espresso Housessa sekä syömässä El Namissa, josta on taitanut jo muodostua kantapaikkamme. Valikoima vain on kauhean suppea, eikä taida edes koskaan muuttua. Kokeilen mielelläni uusia ruokapaikkoja ja tällä hetkellä suunnittelemme poikkeavamme ensiviikolla Intialaisessa ravintolassa. Emme kumpikaan siedä mausteisia ruokia (itselläni trauma Egyptistä), mutta intialainen curry jotenkin myös houkuttaa samanaikaisesti.
El Namissa on kuitenkin se hyvä puoli että burritton väliin saa tavallisen valkean riisin sijasta myös täysjyväriisiä. Lisäksi osassa burrittoista ei ole riisiä lainkaan, kuten omassa suosikissani: kanaburrittossa. Sehän koostuu ainoastaan kanasta, salaatista, salsasta sekä guacamolesta. Huvittavaa sinänsä, sillä en voi sietää avokadoa missään muodossa, mutta tässä se menee hyvin. Myös salaattikastiketta on toisinaan suht reilusti, mutta kokonaisuudessaan koen aterian olevan riittävän kevyt ruokavaliooni.
Välillä ahdistun ajatuksesta että ennen kävin Hesburgerissa, Burger Kigissä ja muissa hampparipaikoissa suhteellisen usein. Nyt ruokaremonttini jälkeen olen ymmärtänyt miten hamppariateriat eivät pidä lainkaan kylläisinä. Nälkäisenä sitä suuntaa heti lähimpään ja helpoimpaan ruokapaikkaan joka usein on Hese tmv. Sitä sitten ahmaisee aterian nopeasti kitusiinsa ja kokee sen mielihyvän tunteen puolentunnin ajan. Sitten tunnin kuluttua onkin taas nälkä.
Onneksi tykkäämme mieheni kanssa etsiä uusia ruokapaikkoja, sillä näin ei omalta osaltani ole aina ollut. Useimmiten tykkään jumittua hyväksi todettuun paikkaan/asiaan, koska miksi lähteä sitä mihinkään muuttamaan. Olen siis tavattoman iloinen että elämäntapaprojektini on jotenkin myös laajentanut ajattelutapaani.
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti