Fitbit Charge 3 special edition

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut aktiivisuusrannekkeesta vaikka olen erittäin huono moisia kapistuksia käyttämään. En ole aiemmin käyttänyt kuin ainoastaan yhtä mallia, joka oli Polar Loop. Siihen tykästyin söpön ulkomuodon takia, mutta jo muutaman päivän kuluttua se jäi pyörimään nurkkiin (tähän syynä aivan jäätävä määrä haamuaskelia sillä jo pelkästään suihkussa käynti keräsi tuhat askelta). Olen siis tavallaan neitsyt tässä aktiivisuusranneke asiassa ja siksi en osaa juurikaan sanoa mitä rannekkeeltani haluaisin. Muutama kriteeri oli aivan ehdottoman selvä, joten sain jonkinlaista osviittaa siitä mitä voisin yrittää etsiä. Kauppaan marssiessani pidin kirkkaana mielessäni että rannekkeessa tulisi olla seuraavat ominaisuudet:

1. Unenseuranta
2. Vedenkestävä
3. Ei ota haamuaskelia tai laske tavallista käden liikettä
4. Mahdollisuus synkronoida FatSecret sovellukseen
5. Laskee liikkeet/kalorit pyöräillessä

Siinä tosiaan kaikki. Kun takana on tulvaisuudessa hieman enemmän käyttökokemusta niin osaan varmasti tähdentää vielä paremmin mitkä asiat ovat mahdollisesti jääneet uupumaan. Ehdottomin on kuitenkin se että ranneke tunnistaa pyöräilyn sillä kyseinen laji on se jota harrastan kaikkein aktiivisimmin. On siis aivan sama jos ranneke on sidottava ranteeseeni, nilkkaan tai vaikka kaulaan - kunhan se tunnistaa pyöräilyn. Muussa tapauksessa palautan kapineen takaisin (toivottavasti näin ei tapahdu sillä tykästyin jo kovasti mallin ulkonäköön). Mutta tosiaan, tästä valitsemastani mallista löytyi täyttyneiden kriteerien lisäksi myös muutama muu mielenkiintoinen ominaisuus:

• 24/7 sykemittaus
• Naisten terveyden seuranta
• Yhteys älypuhelimeen
• Ohjatut hengitysharjoitukset
• Liikkumismuistutukset
• S & L rannekkeet samassa pakkauksessa

En tiedä laskeeko FitBit Charge 3 haamuaskelia tai tunnistaako se tosiaan pyöräilyn joten ne jäävät nähtäväksi (maanantaina testataan pyörän selässä). Kaipaan kovasti aktiivisuusranneketta kun pidän vapaapäivän treeneistä sillä arkikulutusta on todella vaikea arvioida ja tämän vuoksi on vain arvattava paljonko kaloreita voisi päivän aikana syödä. Työpäivät ovat myös sellainen asia jossa on hyvä olla tietoinen poltetuista kaloreista. Vaikka työtehtävät ovat toisinaan raskaita - on myös niitä päiviä joina tunnun vain pyöritteleväni peukaloitani.

FitBit Charge 3 on ollut markkinoilla jo hetken aikaa, mutta odotin tietoisesti limited editionia. Jotenkin perus kumi/muovi/silikoni rannekkeet ovat sellaisia joille en millään jaksa lämmetä. Tahdoin siis mukavamman rannekkeen ja tässä kyseisessä mallissa on punottu ranneke. Väri on aika jännä violetti, joka ei suoraan sanottuna ollut heti mieleeni. Värivaihtoehtoja oli todella niukasti, sillä ilmeisesti ihmisten tahdotaan kuluttavan rahansa erilaisten rannekkeiden ostoon. Ihastuin itsekin erikseen myytävään tummaan rannekkeeseen mutta katsotaan viitsinkö ostaa. En oikein perusta mokomien vaihtelemisesta.
Olin odotellut ranneketta saapuvaksi myymälöihin, jonka takia en lähtenyt ennakkotilaamaan koska halusin nähdä tuotteen ensin omin silmin. Gigantin myyjä kuitenkin ilmoitti ettei limited edition saavu lainkaan myymälöihin vaan se on saatavilla ainoastaan tilaamalla. Hieman ketutti, mutta ei se maailmaa kaatanut sillä aina sen olisi voinut palauttaa jos tuote ei olisi miellyttänyt.

Toivon että ranneke kannustaisi liikkumaan enemmän kotona ja vapaapäivinä. Uimaan meno on siirtynyt muutamalla kuukaudella sen takia etten pysty kulutusta arvioimaan. Aktiivisuusrannekkeen myötä on tämä ongelma ratkaistu, joten toivon todella että FitBit laskee todellisen kulutuksen eikä haamuaskelia.
Vapaa- ja työpäivien sekä uinnin lomassa kyseinen ranneke oli mieluisa sijoitus myös elämäntapaprojektini kannalta.. Kiloja on karistettavana enää se 3-5 kiloa, jonka jälkeen siirryn painon ylläpitoon ja kiinteyttämiseen. Näin ollen on hyvä tietää päivittäinen kulutus kun lopetan (toivon mukaan) vuodenvaihteessa kalorien laskemisen ja opettelen syömään ilman minkäänlaista keittiövaakaa tai FatSecretin ruokapäiväkirjaa. Se tie tulee siis olemaan pitkä ja kivinen, mutta aktiivisuusranneke antaa jonkinlaista turvaa ja itsevarmuutta hommaan. Näin ainakin tykkään ajatella.

FitBit Charge 3 aktiivisuusrannekkeita on saatavilla eri näköistä ja väristä mallia - hintaluokkaa 149-169€. Omani maksoi sen 169€ ja mitä olen ohimennen silmäillyt niin vaihdettava ranneke olisi 40€ luokkaa.

Tallinnan päiväreissu #2

Olimme parhaan ystäväni kanssa viimeksi Tallinnan päiväreissulla kesäkuun lopussa ja silloinen reissumme oli ihan 100% shoppailua. Tällä kertaa edessämme oli huvimatka, joten keskityimme enemmän pitämään hauskaa ja jättämään shoppailun taka-alalle.
Reissu oli jälleen kerran tehty 5 sekunnin harkinta-ajalla, kuten kaikki matkamme aina tähän asti. Kaikkein parhain meitä yhdistävä piirre onkin juuri se, että teemme tällaisia extempore juttuja aivan yllättäen! Tallinnassa tulikin sitten tehtyä kaksi asiaa (toinen extempore ja toinen harkittu), joista kerron enemmän erillisessä postauksessa.

Tarkoituksemme oli alunperin matkustaa 29.10. mutta lapsenvahdin saaminen meni hieman metsään. Näin ollen reissu siirrettiin viikonloppuun.
Lähdimme matkaan jälleen kerran aamun pikkutunneilla ja laivamme lähti Helsingistä 7.30. Tällä kertaa varasimme meriaamiaisen jotta voisimme välttää ruokapaikan etsimisen maissa heti ensitöiksemme.
Tallinnaan saavuimme 9.30 ja siitä lähdimme kulkemaan heti keskustan liepeille. Kesäkuussa vaelsimme Rocca Al Maressa, joten tällä kertaa päätimme jättää sen väliin ja keskittyä Tallinnan keskustaan ja lähialueisiin.

Ystäväni ilmoitti haluavansa tragus lävistyksen, joten olin varannut etukäteen ajan AlternaDiiva lävistysliikkeeseen joka sijaitsi vanhankaupungin liepeillä.
Liike oli hieman piilossa keskellä-ei-mitään, mutta kyllä sinne lopulta löysimme. Kellarimainen liike oli kivasti sisustettu, mutta vastaanotto oli aika kylmä. Usein saanut virolaisista kylmän ja etäisen kuvan joten tämä ei tullut taaskaan yllätyksenä.
Kaverini päätti traguksen lisäksi ottaa myös inner conch lävistyksen sekä napakorun. Yllytti muuten myös allekirjoittaneen ottamaan napakorun jota en koskaan olisi uskonut ottavani. Mutta ei tästä sen enempää.

Tämän jälkeen päätimme hetken pyöriä kaupungilla ja haukata pientä välipalaa. Suunnistimme sattumanvaraisesti Robert's Coffeehen joka sijaitsee Kristiine kauppakeskuksessa. Omalta tarjottimeltani löytyi cesar-salaatti, marjakakkua sekä toivottoman lämmin cola zero, sillä jostain kumman syystä vettä ei näkynyt missään. Salaatti oli aivan erinomainen ja puolukkakakku keskitasoa, hieman liikaa liivatetta.

Palattuamme satamaan kävikin hassusti ikävästi että myöhästyimme laivasta 5 minuuttia, joten jouduimme vaihtamaan lippumme ja odottamaan seuraavaa lähtöä 3 tuntia. Päätimme lähteä Viru ostoskeskukseen kahville sillä jalkamme olivat kävelemisestä niin kipeät etten ainakaan itse pystynyt seisomaan enää hetkeäkään.
Päädyimme uudelleen Robert's Coffeehen, vaikka kieltämättä ensimmäinen oli parempi tarjoiltavien ruokien puolesta. En pitänyt lainkaan Toffee Fudge Frappestani ja kakku oli myös aika mauton. Ystäväni Baileys kahvi puolestaan oli herkullinen.

Lopulta pääsimmekin lähtemään 19.30 ja saavuimme Helsinkiin 21.30. Kotona olin hieman ennen kello 02.00. Todella rankka reissu jalkoja ja muita kropan lihaksia ajatellen, mutta todella hauskaa oli. Muutamat ideat jäi toteuttamatta koska jokin tietty liike oli suljettu, mutta ensikerralla viedään ideat loppuun asti.
Varasimme taas hetken mielijohteesta piknik reissun Ahvenanmaalle parin viikon päähän, joten silloin kuullaan seuraavasta ostosreissusta. Tarkoitus olisi löytää viimeisiä joululahjoja, mm. parhaalle ystävälleni joka tulee mukaan sekä miehelleni. Siinä kaksi vaikeaa tapausta.
Esittelen toisessa postauksessa laivalta haalimani ostokset, sekä siinä sivussa myös pari muuta viimeaikaista hankintaa.

Toinen InBody-mittaus

Blogiani pidempään seuranneet tietävät että kävin ensimmäisessä InBody-mittauksessa toukokuun lopussa. En valitettavasti ollut tietoinen tästä kyseisestä mittauksesta vielä projektini alussa, joten se tehtiin vasta 5 kuukauden päästä treenit aloitettuani.

Inbody-mittaus eli kehonkoostumusmittaus kertoo mm. rasvan, lihaksien ja veden osuuden kehon kokonaispainosta, paljonko viskeraalirasvaa on kehossa, arvioidaan ihannepaino (tosin tämä ja muut mittarit eivät ole 100%:n luotettavia). Tuloksia käydään yhdessä läpi mittauksen tehneen lääkärin, farmaseutin tai personal trainerin kanssa.

Ennen kuin alan käymään läpi uusia tuloksia - muistellaan hieman miltä toukokuun tulokset näyttivät.
Ensimmäisen mittauksen aikaan painoni oli 71,8 kg ja ylimääräistä rasvaa jopa 9 kilon verran, melkein kymmenen kiloa. Ihannepainokseni lääkäri oli tuolloin ilmoittanut 62 kg.
Kun nyt ajattelen tämänhetkistä painoani - en millään voi uskoa että 2 kilon päästä olisin tavoitteessani. Tottakai kehoni kaipaa paljon kiinteytystä sekä lihasta, mutta en silti usko 62 kg olevan ns. hyvänolonpainoni. Toukokuussa olin aprikoinut että se maaginen lukuni olisi 58 kg.

Tuoreimmassa mittauksessa saatiin selville seuraavaa: tämänhetkinen painoni on 63,8 kiloa eli mittausten välillä olen tiputtanut tasan 8 kiloa, ylimääräistä rasvaa on vielä 3 kg verran ja ihannepaino olisi edelleen se sama 62 kg.
Kuvassa näkyy ruumiinrakenteen kehitys, joka tarkoittaa että nähtävänä on ensimmäisen ja toisen testin tulokset: miten paino-, lihasmassa sekä rasvaprosentti ovat kehittyneet. Paino ja rasvaprosentti ovat tulleet mukavasti alaspäin, mutta samalla on menetetty hieman lihasta. Tämä ei tullut mitenkään yllätyksenä sillä alkuvuodesta keskityin aikalailla lihaksien treenaamiseen, vaikka olisi pitänyt pudottaa ensin vain painoa.

Touko-lokakuun aikana olen pohtinut paljon tavoitepainoani ja olen päätynyt lääkärin myötäilemän 62 kilon-, sekä itse pohtimani 58 kilon väliin. Uskoisin 60 kilon olevan riittävä sillä viskeraalirasvaa löytyy vielä se pari kiloa. Tavoitteenani on siis karistaa se ylimääräinen 3 kiloa rasvaa ja päästä 60 kiloon. Ei tietenkään haittaa jos paino olisi pikkuriikkisen alle 60 kg, sillä tavoitepainoon päästyäni aion työstää lihasta jonka johdosta paino nousee muutamalla kilolla. Tämän lisäksi toivon vatsan, reisien ja takapuolen kiinteytyvän.

Viikkoraportti #14 & hauskaa halloweenia!

Kaamos. Viheliäinen kaamosmasennus iski jälleen kerran ja aiheutti kuukauden stopin elämäntaparemonttiini. Itseasiassa osasyynä oli myös se että painoin töissä kellon ympäri, mutta pääasiallisena syynä ihan tuo kaamos. Jotenkin vain mieli synkkeni, stressi ja kaikki vähänkin hankalat asiat kasautuivat hartaille, jonka takia oli miltei mahdotonta saada itseeni liikettä. Söin kyllä terveellistä kotiruokaa, mutta sorruin myös herkkuihin. En hävyttömästi, mutta silti.

Nyt olen taas saanut itseäni niskasta kiinni ja palattua salille. Syön vain terveellistä ruokaa ja herkut heitin sivuun. Kaamoskausi kesti tältä erää tosiaan sen n. 3 viikkoa, mutta olen kiitollinen ettei sentään koko syksy mennyt reisille.
Paino on edelleen 63 kiloa ja nyt rutistetaan kunnon loppukiri niin että jouluna painaisin 60 kiloa. Jouluhan tietää sitä että elämäntaparemonttini olisi kestänyt tasan vuoden. Näin ollen toivon että olisin tavoitepainossani siihen mennessä. Siten voisin käyttää kevään lihaksien treenaamiseen sekä kiinteytymiseen.

Maanantai: Kuntosali 1.5h 
Tiistai: Kuntosali 1.5h
Keskiviikko: Kuntosali 1.5h
Torstai: Kuntosali 1.5h 
Perjantai: Kuntosali 1.5h
Lauantai: Vapaapäivä
Sunnuntai: Vapaapäivä

Ruokavalioni on edelleen sama kuin aina, mutta makrosuhteet on muutettava tässä vaiheessa niin että pudotan proteiinin määrää reippaasti ja nostan hyvien rasvojen osuutta. Ylimääräinen proteiini tunnetusti kerääntyy elimistöön rasvaksi, joten painon pudotessa on proteiinimäärästä huolehdittava. Tällä hetkellä saan ruokavaliosta todella helposti 110-130g proteiinia, joten nykyisellä painollani 125g olisi maksimi. Ehkä silti jopa hieman liikaa.
Hassua ajatella näin 10 kuukautta projektin aloittamisesta että alkuvaiheessa ruokavalioni sisälsi aivan järkyttävät määrät rasvaa. Nyt hädintuskin edes saan sitä, joka on huono juttu kun naisen elimistö tosiaan tarvitsee sitä. Eli marraskuussa täytyy ottaa tosiaan kunnon syyniin proteiinien ja rasvan osuus ruokavaliosta.

Toinen juttu marraskuulle on aktiivisuusrannekkeen hankkiminen. Polar Loop oli tosiaan täysi floppi sillä se laski aivan kaikki käden liikkeet. Tähtäimessäni on toinen ranneke aivan eri valmistajalta, mutta siihen palaamme sitten myöhemmin. Esittelen ostoksen erillisessä postauksessa.

Viikkoraportti #13

Aikamoinen blogipaussi iski. Ja aivan odottamatta. Lomat tuli lusittua ja kuvittelin pääseväni jatkamaan treeniä tuttuun tapaan 5-6 kertaa viikossa, mutta hyppäsinkin yllättäen takaisin työelämään. Lähihoitajana kotihoidossa työ on fyysistä vaikka autossa tulee paljon istuttua. Matkoja on mahdoton taittaa kävellen tai edes pyörällä, joten auto on ehdoton.
Olen pitänyt huolen siitä että kalorivaje on riittävä ihan päivittäin. Kulutuksesta en tiedä mitään sillä en ole vielä hankkinut aktiivisuusranneketta. Olen kuitenkin huomannut että kroppani osaa kyllä hyödyntää kaiken saamansa ravinnon sillä paino putoaa vaikka salille en juurikaan ole päässyt.

Salilla käynti tapahtuu aina kun vain liikenee aikaa, mutta ajoitan vapaapäiväni sunnuntaille jotta mahdolliset lihasturvotukset eivät näkyisi maanantain punnituksessa.
Alan pikkuhiljaa työstämään enemmän kroppani kiinteyttämistä, joten palaan takaisin uimaan. Tämä antaa myös mukavaa vaihtelua allitreeniin, joka ei sitten millään tunnu tuottavan tuloksia. Olen näiden käsivarsilöllöjen kanssa tahinut keväästä asti, mutta tuntuu siltä että ne ovat edelleen samanlaiset riippusäkit. Katsotaan jos saisin ne uimalla solakammiksi.

Maanantai: Kuntosali 1.5h 
Tiistai: Vapaapäivä 
Keskiviikko: Vapaapäivä 
Torstai: Kuntosali 1.5h 
Perjantai: Vapaapäivä 
Lauantai: Kuntosali 1h 
Sunnuntai: Kuntosali 1.5h

Herkkuhimoihin (joita ei usein edes ole) olen keksinyt tehdä vohveleita. Taikinan teen terveellisellä ja kevyellä reseptillä, joka sisältää vain kaurahiutaleita, munia, banaanin ja leivinjauhoa. Päälle tuoreita marjoja ja ahh, kyllä on hyvää. Vohveleita en ole vielä kokeillut suolaisena versiona mutta kyllä senkin aika koittaa. Alemmassa kuvassa tyypillinen iltapalani: kauraleipää keitetyillä munilla ja proteiinirahka.

Paino tällä hetkellä: 63,9 kg
Pudotettuja kiloja takana: 20 kg
Pudotettavaa jäljellä: 5,9 kg

Viikkoraportti #12

Täytyy myöntää että nämä jatkuvat lomat alkavat koetella kärsivällisyyttä kun tahtoisin palata normaaliin arkeen ja treeniaikatauluun. Laihdutettavaa on yhä 8 kg jäljellä ja toivon saavani ne pois tämän vuoden puolella. Näin ollen olen erittäin iloinen siitä että kaikki lomat päättyvät perjantaina ja saan tosissani jatkaa treeniäni entiseen malliin.
Huomasin muutama päivä sitten että olen kokonaan unohtanut palata takaisin uimahalliin. Nyt olen ollut ainoastaan kuntosalilla - ei siinä mitään, mutta uiminen tekisi hyvää alleille sekä muutenkin kiinteyttäisi. Täytyy siis ottaa työn alle patistaa itseni takaisin uimaan.

Maanantai: Vapaapäivä
Tiistai: Vapaapäivä
Keskiviikko: Vapaapäivä
Torstai: Lenkkeily + lyhyt lihastreeni
Perjantai: Kuntosali 2h
Lauantai: Vapaapäivä
Sunnuntai: Kuntosali 2h

Paino ei pudonnut viikon aikana yhtään, mutta ei sen puoleen noussutkaan. Olen siis edelleen 66,4 kg. Olen myös ottanut tehtäväkseni varata ajan uuteen InBody-mittaukseen syyskuun alussa, jotta nähdään missä kunnossa kroppani tällä hetkellä on. Ensimmäinen mittaushan tehtiin toukokuun puolessavälissä. Siitä voit lukea täältä.

Viikkoraportti #11

Tyttäreni loma alkoi yllättäen perjantaina (luulin sen alkavan vasta viikon kuluttua), joten salille en tule pääsemään kuluvan viikon aikana. Olen satunnaisten tyttären lomien vuoksi alkanut harkita kotitreenin tekemistä (jota kaihdan kuin ruttoa) En tämän projektini alussa voinut sietää kuntosalille menoa, mutta nyt pidänkin siitä huomattavan paljon. Ehkä siis opin vielä pitämään kotona treenaamisesta.

Mökkiloman aikana en yllättäen lihonutkaan vaikka vedin grillimakkaraa ja muuta rasvaista ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Kehoni on näemmä vihdoin oppinut käyttämään ruokaa normaalina polttoaineena eikä enää varastoi kaikkea saamaansa eri puolille kehoa. Tämä on mahtava tieto ja voin lakata ajattelemasta että kaikki vähänkin erilainen (rasvainen tmv) ruoka satunnaisesti syötynä olisi pahasta.

Treeniraportti on viime viikolta ja useat vapaapäivät ovat seurausta microbladingin kulmien tummennuksesta. Salille ei ole asiaa taas viikkoon ja ensiviikko on myös tyttäreni viimeinen lomaviikko. Täytyy siis keksiä jotain liikuntamuotoja tyttären kanssa harrastettuina sekä harjoitella kotitreeniä.

Maanantai: Kuntosali 2h 
Tiistai: Kuntosali 2h 
Keskiviikko: Kuntosali 1.5h 
Torstai: Vapaapäivä
Perjantai: Vapaapäivä
Lauantai: Vapaapäivä
Sunnuntai: Vapaapäivä

Syömisien kohdalla ei ole minkäänlaista muutosta. Opettelen tässä syömään hillitysti niinä päivinä kun en treenaa. Olen taas alkanut pohtia aktiivisuusrannekkeen ostamista mutta jotenkin ne eivät ole mieleeni. Polar Loopin totesin kehnoksi, joten seuraavaksi ajattelin kokeilla Fitbittiä. Olisi vain huomattavasti helpompaa vahtia energian saantia ja kulutusta kun luvut olisivat juuri -eikä melkein- oikein.

Paino tällä hetkellä: 66,4 kg
Pudotettuja kiloja takana: 17,5 kg
Pudotettavaa jäljellä: 8,4 kg

Loma lusittu mökillä & paluu arkeen

Loma hurahti ohitse aivan hävyttömän nopeasti mutta jokaisesta hetkestä tuli nautittua niin kuin vain voisi. Vietimme perheen kesken rentouttavan mökkiviikon Porissa, Yyterin Camping leirintä-alueella. Olin varannut reissun vartavasten Porin Jazzviikolle jotta voisimme siellä samalla pyörähtää (Jazzit olivat kuitenkin todellinen pettymys uuden sijaintinsa ja vähäisten kojujensa takia).

Saavuimme Camping alueelle maanantaina ja oli todellinen onni että saimme aivan mahdottoman upeat ilmat koko lomamme ajaksi. Aurinkoa riitti silmän kantamattomiin, hellettä riitti päivittäin jopa +32C, eikä pilvistä ollut tietoakaan.
Vietimme koko lomamme oikeastaan hiekkarannalla maaten, grillaten maukasta ruokaa ja käyden muutaman kerran kaupungilla ruokaostoksilla sekä tavaten muutamia ystäviäni.

Erätaidot pääsivät testiin kun piti luoda nuotio. Miehelläni meni sormi suuhun ja vakuuttelin useasti että ei yksi pieni nuotio mitään sytytysnesteitä kaipaa. Olisi pärjättävä suomalaisella sisulla ja tämän neidon loputtomalla tarmolla onnistua siinä mihin ryhdyn.
Edellisen nuotion tekemisestä on jo varmasti liioittelematta 15 vuotta, mutta kyllä taidot olivat edelleen hallussa. Sytytykseen ei todellakaan tarvittu kuin kasa puita, hieman sytykkeitä (paperia/ruohoa) ja tulitikku.
En ymmärrä miten pienestä voi ihminen tulla onnelliseksi, mutta jo tämä nuotioiden kanssa  työskentely loi niin mahtavia ja hauskoja muistoja että aivan varmasti menemme uudelleen mökille ensivuonna! Sillä kertaa aion pistää mieheni sytyttäjän rooliin sillä tämä haluaa oppia kyseisen taidon.

Rannalta ei tullut otettua kuvia koska itse jätin puhelimeni mökkiin ja nautin hiekkarannasta jonka takia puhelimet ja muut eivät edes käväisseet mielessä. Muutamina grilliruoan bravuureina olivat perus grillimakkara, salaatit, kala sekä vartaat. Kaikki ruoka oli vaaleaa lihaa sillä perheestämme on karsittu kokonaan pois punainen liha sekä riista. Helpommin voisi siis sanoa että tyttäreni kanssa syömme ainoastaan vaaleaa lihaa (kala ja kana).

Kotiin palasimme perjantaina ja poikkesimme kaupungilla syömässä. Itse valitsin salaatin, jossa oli lohta, vuohenjuustoa, melonia, fetaa, kurpitsansiemeniä sekä pari palaa täysjyväpatonkia sekä lisukkeena valkosipulikastiketta. Todella herkullista ja niin tuhti annos ettei sitä jaksanut edes loppuun asti syödä.
Bussi-asemalle kulkiessamme taivas lopulta aukesi ja alkoi sataa niin paljon että olisimme varmasti kastuneet muutamassa minuutissa. Onneksi istuimme sateen bussissa, vaikka Turussa satoikin yhtä reippaasti. Se ei kuitenkaan haitannut hetkeäkään sillä olin loputtoman kiitollinen niistä upeista helteistä jotka saimme muille päiville. Loma oli siis erittäin onnistunut!

Scape + Espresso House + El Nam

Päätimme mieheni kanssa käydä kokeilemassa Finnkinon Scape sali, jota on mainostettu jo useamman kuukauden. Käymme usein elokuvateatterissa mutta Scape tuli kokeiltua vasta nyt sillä en ollut lainkaan vakuuttunut siitä miksi pitäisi maksaa 20€ lipusta tämän salin takia.
Uudessa salissahan on suurempi valkokangas, paremmat äänet, uusi 4K tekniikka sekä uudet penkit. Tykkäsin valkokankaan suuresta koosta sillä usein vanhoissa saleissa jankutan sitä että se saisi olla edes pidempi. Äänet olivat myös erinomaiset mutta sitä ne ovat myös toisissakin saleissa. Ehkä huomaan eron paremmin kun käyn uudelleen vanhassa salissa, mutta sen tiedän että uudet penkit eivät olleet mieleeni. Koin ne hirveän epämukaviksi vaikka niissä pystyikin hieman nojaamaan. Jotenkin ne vain rutisivat epämukavasti jokaisen liikkeen alla ja tuntuivat kauhean nihkeiltä.
Toivottavasti uusi ja parempi valkokangas laitetaan myös vanhoihin saleihin kun alun hehkutus on päässyt laantumaan. Aivan kuten aikoinaan 3D-tekniikan kanssa.

Uuden elokuvakokemuksen lisäksi poikkesimme kahvilla Espresso Housessa sekä syömässä El Namissa, josta on taitanut jo muodostua kantapaikkamme. Valikoima vain on kauhean suppea, eikä taida edes koskaan muuttua. Kokeilen mielelläni uusia ruokapaikkoja ja tällä hetkellä suunnittelemme poikkeavamme ensiviikolla Intialaisessa ravintolassa. Emme kumpikaan siedä mausteisia ruokia (itselläni trauma Egyptistä), mutta intialainen curry jotenkin myös houkuttaa samanaikaisesti.

El Namissa on kuitenkin se hyvä puoli että burritton väliin saa tavallisen valkean riisin sijasta myös täysjyväriisiä. Lisäksi osassa burrittoista ei ole riisiä lainkaan, kuten omassa suosikissani: kanaburrittossa. Sehän koostuu ainoastaan kanasta, salaatista, salsasta sekä guacamolesta. Huvittavaa sinänsä, sillä en voi sietää avokadoa missään muodossa, mutta tässä se menee hyvin. Myös salaattikastiketta on toisinaan suht reilusti, mutta kokonaisuudessaan koen aterian olevan riittävän kevyt ruokavaliooni.
Välillä ahdistun ajatuksesta että ennen kävin Hesburgerissa, Burger Kigissä ja muissa hampparipaikoissa suhteellisen usein. Nyt ruokaremonttini jälkeen olen ymmärtänyt miten hamppariateriat eivät pidä lainkaan kylläisinä. Nälkäisenä sitä suuntaa heti lähimpään ja helpoimpaan ruokapaikkaan joka usein on Hese tmv. Sitä sitten ahmaisee aterian nopeasti kitusiinsa ja kokee sen mielihyvän tunteen puolentunnin ajan. Sitten tunnin kuluttua onkin taas nälkä.

Onneksi tykkäämme mieheni kanssa etsiä uusia ruokapaikkoja, sillä näin ei omalta osaltani ole aina ollut. Useimmiten tykkään jumittua hyväksi todettuun paikkaan/asiaan, koska miksi lähteä sitä mihinkään muuttamaan. Olen siis tavattoman iloinen että elämäntapaprojektini on jotenkin myös laajentanut ajattelutapaani.

Viikkoraportti #10

Treenikielto päättyi perjantaina, mutta edelleen on pysyttävä pois auringosta ja uimahalleista. Treenaaminen tapahtuu näin ollen vain kuntosalilla, mutta ei se tahtia haittaa. Mökkireissu häämöttää kahden viikon päässä, joten otan kaiken irti näistä viimeisistä viikoista ja yritän saada kroppaani kiinteämmäksi.
Kävin viikonloppuna ostamassa bikinit ja suoraan sanottuna en koskaan uskonut sitä päivää näkeväni. Olen käyttänyt bikineitä viimeksi teini-iässä ja silloinkin tunsin oloni erittäin epämukavaksi. Nyt olen käyttänyt kokouimapukua mutta nykyisen ostin ainakin 2 vuotta sitten ja vähät välittäen siitä miltä se näytti. Pääasia että sen kanssa pääsi uimaan.
Nyt aion haastaa itseni poistumaan mukavuusalueeltani ja laittamaan bikinit päälle tulevan reissun aikana sillä tulemme viettämään paljon aikaa uimarannalla. Rehellisesti sanottuna en usko kroppani olevan vielä valmis bikineihin, mutta sekin on sitten taas mielipide- ja makuasia.

Maanantai: Salibreikki
Tiistai: Salibreikki
Keskiviikko: Salibreikki
Torstai: Salibreikki
Perjantai: Kuntosali 2h
Lauantai: Kuntosali 1.5h
Sunnuntai: Kuntosali 1h

Ruokailut sujuvat entiseen malliin, mutta olen tosissani harkinnut etten palaisi syömään pastaa ja riisiä. Perunoita voisin alkaa taas lisätä ruokavaliooni, mutta pääasiassa käytän edelleen paljon papuja ja kikherneitä. Vielä pitäisi kokeilla uusia reseptejä etenkin kikherneiden kanssa ja laajentaa makuskaalaa. Myös vihannespuolta tahtoisin kokeilla laajentaa niin että opettelisin syömään uunivihanneksia. Olen aina inhonnut uuni- ja laatikkoruokia, joten ruokavalio tahtoo usein olla joko tylsä tai suppea.

Tämänhetkinen paino on 68 kg ja pudotettuja kiloja takana 15,9 kg. Välitavoite on saavutettu, joten varsinaiseen tavoitteeseen on matkaa vielä 10 kg.

a journey of a thousand miles begins with a single step

Kuten aiemmin mainitsin: päätin tehdä erillisen postauksen saavutettuani välitavoitteeni elämäntaparemontissa, joten tässä se on. Blogiani seuranneet ovat tietoisia siitä että aloitin tämän rempan joulukuun lopussa 2017, joten välitavoitteeni saavuttamiseen meni vain 6 kuukautta.
Nyt päätin ihan kaunistelematta kertoa ääneen että lähtöpainoni oli 83,9 kiloa! Tällä pituudellani se on ainoastaan kolmen kilon päässä huomattavasta ylipainosta. Suoraan sanottuna tiesin olevani ylipainoinen, mutten koskaan arvannut että yli kymmenen kilon verran. Luulin lanteilta löytyvän vain max. 5 kiloa ylimääräistä raskauden jälkeen joita en koskaan pudottanut. Mutta todellisuudessa raskaus toi vain 2 kiloa ylimääräistä joten ne loput 10 kiloa ovat olleet ainoastaan huonoja valintoja.
Nyt välietapin saavuttaneena olen ylpeä itsestäni, työni kantamasta hedelmästä sekä siitä että olen päättänyt pysytellä normaalipainossa vaikka mikä olisi. Nykyinen painoni on 68 kiloa ja tavoitepainoni puolestaan 58 kiloa, joka on edelleen normaalipaino tämän pituiselle (asiaa aprikoiville kerrotaan että olen 170cm). Lähtöpainon sekä välitavoitteen välissä on siis aivan huikeat 16 kiloa!

Projektin aikana julkaisin viikkoraportteja treenien suhteen ja siinä sivussa saatoin jakaa pari sanaa syömisistäni. En ole halunnut kantaa turhaa stressiä että päivittelisin hirveästi kroppani muutoksista. Ajattelin tämän saavutuksen kunniaksi valoittaa hieman sitä miksi päätin ruveta tiputtamaan painoani ja mitä siitä on seurannut.

Ensinnäkin surkuttelin useamman vuoden ajan painoani ja sitä kuinka inhosin olla... no, minä. En tunne ketään ketä olisi inhonnut itseään yhtä paljon kuin miten inhosin itseäni. Suhtautumiseni itseeni ja omaan kehooni ei ollut lähelläkään tervettä mutten koskaan tehnyt mitään muuttaakseni tilannetta. Tekosyitä olivat ajanpuute, vähäinen mielenkiinto, riittämätön energia tai muu jaksamattomuus. Lista oli loputon ja vaikka hankin salikortin kesällä 2017, ei asia edennyt siltikään. Jahkailin loputtomasti sitä kuinka pitäisi alkaa liikkua, tiputtaa useita kiloja ja ottaa elämä takaisin hallintaan, mutta aina se aloittaminen siirtyi. Elin myös jonkinlaisessa kuplassa painoni suhteen sillä en lihonut joka suunnasta vaan lähinnä vatsasta, reisistä ja takapuolesta. En siis tuntenut olevani niin painava kuin olin.

Kehtaan nyt oikeasti sanoa ääneen sen ettei kukaan ole nähnyt kehoani alastomana. Tytär tietenkin on, mutta ei kukaan toinen. Ei siskot, ystävät, ei edes aviopuolisoni. Vaihdan vaatteet salamannopeasti ja kuulostelen samalla ettei kukaan ole tulossa huoneeseen. Mieheni kanssa olen aina pukeutunut ja vähintään paita päällä.
Tästä voitte päätellä miten paljon olen inhonnut omaa kehoani ja antanut sen määrätä elämääni. Elämäntaparemonttiin ryhdyin siis suurelta osin myös siksi että haluan parisuhteeni voivan hyvin. Tahdon tuntea enemmän läheisyyttä puolisoni kanssa ja ettei tarvitsisi piilotella ja vihata itseään. Joka kerta kun toinen koskettaa hiemankin liian lähelle vatsanseutua tai reittä - säpsähdän ja vetäydyn.. Tätä en halua enää tehdä.

Mieheni on aina pitänyt kuntosalilla käymisestä ja hänen loputon intonsa treenaamiseen lopulta sytytti minussa pienen kipinän alkaa liikkumaan. Lopulta sain kammettua itseni Fitness24Seven salille joulukuun lopussa (postaus marraskuun lopulta mutta sieltä näette ensimmäiset ajatukseni projektista).
On sanomattakin selvää että alku oli suurta tuskaa. En oikein tiennyt miten treenaisin, miten paljon ja mielenkiintoni oli edelleen häilyvää.  Ostin projektin tueksi keittiövaa'an vaikka olin vannonut etten koskaan alkaisi kaloreita laskemaan. Tämän päätöksen sain kuitenkin unohtaa todella nopeasti kun olin alkanut käyttämään FatSecret sovellusta, josta sain myös älyttömästi vertaistukea ja seurata muiden projekteja. En itseasiassa usko että olisin jaksanut näin kauan projektini kanssa ellen olisi vahingossa kyseistä sovellusta löytänyt.

Vaa'an hankin vasta helmikuussa ja kun tulokset näkyivät konkreettisina edessäni, tunsin että nyt on pakko pitäytyä tavoitteessani saavuttaa pysyvä elämäntaparemontti. Aloin lisätä kuntosalin ohelle uintia, pyöräilyä ja kävelyä. Lihastreenit muuttuivat pidemmiksi ja haastavammiksi. Muistin kuitenkin olla myös armollinen itseäni kohtaan ja pitää lepopäivän tai kaksi viikon aikana. Herkuille oli kuitenkin nollatoleranssi. Välillä kalorien laskeminen ärsytti, mutta tiesin että jollen sitä tekisi - päätyisin syömään liikaa rasvaa ja liian vähän kaloreita. Lisäksi punnitsemisesta alkoi pian tulla rutiinia.

Saavuttamani positiiviset asiat:

1. Olen oppinut syömään lämpimän ateria päivässä sekä pitämään säännölliset ateriavälit.
2. Söin ennen kerran päivässä ja ihan mitä käteen sattui. Nykyään ruokavaliooni kuuluvat kasvikset, marjat ja hedelmät, täysjyväviljat sekä hyvät rasvat. Juon vettäkin 2-3 litraa päivässä.
3. Alkoholia olen viimeksi ottanut uutenavuotena.
4. Energiatasoni ja vireystila ovat selvästi kohonneet.
5. Herkut kuuluivat ennen melkeinpä jokapäiväiseen elämääni mutta nyt osaan olla helposti ilman. En ole syönyt herkkuja tammikuun jälkeen.
6. Olen selvästi oppinut itsehillintää tietyissä asioissa ja haastan itseäni nykyään enemmän.

Elämäntaparemonttia en pitänyt mitenkään salaisuutena mutta kerroin siitä mieheni lisäksi vain siskolleni sekä parhaalle ystävälleni. Mieheni on tukenut koko projektin ajan ja ollut myös hyvin tyytyväinen tuloksiin. En usko että kukaan odotti suurta muutosta, joten se teki minusta entistä päättäväisemmän. Mieheni sai todeta jo parin kuukauden sisään että kun oikeasti haluan jotain tosissani niin menen sitten läpi vaikka harmaan kiven. Sisäinen suorittajani ei vain suostu luovuttamaan.

En missään vaiheessa ottanut ympärysmittoja vaan tyydyin punnitsemaan itseni kerran viikossa. Näin ollen otin päämääräkseni arvioida ulkonäköni peilistä.

Vasemmalla olevat kuvat on napattu maaliskuun alkupuolella ja oikeanpuoleiset kesäkuun lopussa (itseinhossani en ottanut lähtöpisteestä kuvaa). Ennen & jälkeen kuvista voi ainakin huomata että kyllä tuo maha pömpöttää nyt vähemmän, reidet ovat kaventuneet ja olisiko takapuolessakin jotain muutosta havaittavissa.

Mutta jokainen saa itse arvioida onko mikään muuttunut näiden kuukausien aikana. Ensimmäisenä solisluuni alkoivat työntyä esiin ja jossain vaiheessa jo ennestään ohuet ranteeni olivat vieläkin ohuemmat. Rasva katosi tasaisesti kaikkialta joten useasti tuntui siltä ettei mitään muutosta tapahtunut kahdessa suurimmassa ongelmakohdassani: vatsassa ja reisissä. Mutta päättäväisyys ja kärsivällisyys takaavat että lopulta ne karmeimmatkin kohdat muuttuvat ja olo alkaa olla kotoinen omassa kehossa.

Tästä jatketaan vielä sinne 58 kiloon ja olen varautunut siihen että koko vuosi 2018 menee syömisiä katsellen. Se tulee kuitenkin olemaan vaivan arvoista sillä ylipainoon en aio palata. Tahdon rakastaa kroppaani sekä tuntea oloni hyväksi. Vaikka jatkuva kalorien ja makrojen kyttääminen välillä ärsyttää niin pidän mielessä ettei luovuttaminen tule kysymykseenkään koska sitten en tule koskaan pääsemään tavoitteeseeni. Enkä aio jatkaa elämääni itseäni jatkuvasti vihaten ja toivoen ettei mikään ylipainosta johtuva sairaus iskisi.

Viikkoraportti #9

Perjantaina toivoin pääseväni salille ennen microbladingia, mutten ollut tajunnut sen olevan juhannuspyhä. Näin ollen olin tyttären kanssa sen sijaan ja vapaat pitkittyivät. Microbladingin takia en voi treenata viikkoon, joten ensiviikolla viikkoraporttia ei ole tulossa. Yritän pientä kahvakuulatreeniä niin ettei hiki nouse pintaan (suola haalistaa kulmien väriä) koska en voi mitenkään olla toimettomana kokonaista viikkoa.

Maanantai: Kuntosali 2h
Tiistai: Kuntosali 2h
Keskiviikko: Kuntosali 1.5h 
Torstai: Kuntosali 1.5h
Perjantai: Vapaapäivä
Lauantai: Salibreikki
Sunnuntai: Salibreikki

Paino tällä hetkellä 68,1 kiloa ja matkaa välitavoitteeseen ainoastaan 100 grammaa! Pudotettuja kiloja takana yhteensä 15,8kg. Tämä viikko on aika hektinen kunnen voi salille mennä, joten ruoan määrää on tarkkailtava hyvinkin tarkasti että kulutus on korkeampi kuin energiansaanti. Välitavoitteen saavuttamiseen oli enää vain 3 viikkoa mutta olenkin jo nyt melkein sen saavuttanut. Luulen että ensi maanantaina paino on hieman noussut koska tämä viikko on mentävä vähillä syömisillä kun kulutus on matala. Lisäksi pääsen pe-su salille, jonka vuoksi lihakset tulevat keräämään nestettä ja se taas näkyy painossa. Tällöin näemme vasta 2 viikon kuluttua onko paino 68 kiloa tai vähemmän.
Muutin ruokavalioni makrojakaumaa niin että proteiinien määrä onkin entisen 20% sijaan 30%, jotta saisin n. 1.5 grammaa proteiinia painokiloa kohden. Hiilihydraattien osuus on näin ollen entisen 50% sijaan 40% ja rasvat pysyvät entisellään 30%:ssa.

Tulen julkaisemaan erillisen postauksen elämäntaparemontista kuluvan viikon aikana. Availen hieman sitä miksi hommaan ryhdyin, mitä se on tuonut elämääni jne.

Päiväristeily Tallinnaan

Buukkasimme Tallinnan päiväristeilyn liki 2 kuukautta sitten yhdessä ystäväni kanssa - ihan vain tarkoituksena lähteä ostamaan kesävaatteita ja mahdollisesti kesäjuomia.
Lähtö oli tällä kertaa jo 7.30 Helsingin satamasta ja siksi olimme liikkeellä jo yöllä kello 2 (Turku-Helsinki). Tuntui vain tällä kertaa järkevämmältä olla aikaisin liikkeellä ja palata kotiin suht normaaliin aikaan (kello 22). Toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä satamasta kello 11 paikkeilla ja olla kotona noin kello 2 yöllä. Viimeksi teimme juurikin niin, joten nyt sitten näin päin.

Tavoitteenani oli päästä shoppailemaan kesävaatteita, mahdollisesti pieni olkalaukku Guessiltä, erilaisia (kesä)juomia (Baileys & Aviva ovat rakkaus ja ne päätyvät keräämään pölyä hyllyyni kunnen raaski niitä korkata) sekä toivoin löytäväni jonkun nätin ja itsetuntoa kohentavan uimapuvun. Muita suunnitelmia ei sitten ollutkaan vaan kulkisimme ilman päämäärää paikasta toiseen.

Sää oli Tallinnassa onneksemme aurinkoinen, sillä alustavasti oltiin lupailtu sadetta. Olimme ystäväni kanssa yhtä mieltä siitä että kävisimme ensin Rocca Al Maren kauppakeskuksessa jotta saisimme rauhassa käydä kaupat läpi. Sen jälkeen menisimme keskustaan ja lopulta palaisimme takaisin sataman liepeille.
Koska suunnitelmissamme ei ollut mitään sen ihmeellisempää kuin päätön shoppailu - oli Rocca Al Mare enemmän kuin tarpeeksi täyttämään aikataulumme. Tottakai haluaisin toisella kerralla yöpyä Tallinnassa jotta tutustuisin kaupunkiin enemmän. Olimme kuitenkin suunnitelleet valtaavamme jonkun kahvilan terassin Vanhasta-Kaupungista, mutta siihen ei ollut aikaa. Sääli.

Oikeastaan mikään suunnitelmani ostosten suhteen ei toteutunut koska kesävaatteet eivät olleet makuuni, uimapuvut olivat tylsiä (paitsi yhden ihanan näin, mutta kaupassa ei ollut sovituskoppia. En viitsinyt ostaa 50 euron uimapukua sovittamatta sitä ensin), Baileysin valikoima oli erittäin suppea ja etsimääni Avivaa ei ollut.
Onnistuin kuitenkin löytämään Guessiltä olkalaukun, joka oli koko reissun tärkein ostokseni. Päätin etten poistuisi Virosta ennen kuin olen laukun löytänyt. Hämmästyksekseni päädyinkin ostamaan kaksi laukkua kun törmäsin aivan ihanaan olkalaukkuun. Olin ostanut Tallinnasta Guessin olkalaukun vuotta aiemmin mutta hihnat siitä ovat kuluneet puhki.

Olin varoitellut ystävääni siitä että kokeilisin mielelläni uusia ruokia sen sijaan että päätyisin kotoa tuttuihin paikkoihin kuten Hesburger, kebulat jne. Jotenkin olen kuluvan vuoden aikana tykännyt kokeilla uusia asioita ja makuja, joten Tallinnassa halusin myös herkutella uusilla makumaailmoilla. Olin miettinyt aluksi Sushi ravintolaa jolle ystäväni ei lämmennyt. Myös intialainen ruokapaikka kiinnosti vaikka en kestä tulisia ruokia. Lopulta kuitenkin päädyimme Da Vinci nimiseen kahvilaan/ravintolaan. Paikka näytti kivalta mutta siihen se jäikin. Tarjoilu oli erittäin hidasta, henkilökunta hapanta ja ruoka alle keskitason (tilasin parmesanikanan lohkoperunoilla ja kana oli erittäin kuiva ja palanut). Lisäksi ruoan hinta-laatusuhde ei miellyttänyt.

Kaikenkaikkiaan reissu oli todella viihdyttävä, mutta vei voimat. Toivottavasti seuraava ulkomaanreissu tulee olemaan pidempi ja lähitulevaisuudessa. Sain ystävältäni vapaavalintaisen myöhäisen syntymäpäivälahjan ja valitsin Paco Rabannen hajuveden, Lady Million Lucky. Aivan ihana tuoksu johon rakastuin heti ensinuuhkaisulla. Tuntuu siltä kuin olisin alkanut keräilemään Rabannen tuoksuja sillä hyllystä löytyvät myös Olympea, Olympea Aqua sekä Olympea Intense. Lady Million olisi myös mieluisa, mutta migreenini tuntuu reagoivan siihen.

Good eyebrows don't happen by accident. They happen by appointment.

Kaikki varmasti tietävät mitä microblading tarkoittaa, joten jätän laajemman tarinatuokion sikseen.

Mitä? Microblading eli kestopigmentointi, joka mahdollistaa kauniit, persoonalliset ja luonnolliset kulmat. Microbladingissä kulmakarvat luodaan piirtämällä ohuita karvoja yksitellen, toivomasi mallin muotoiseksi (kaikille ei siis tule samanlaisia kulmia).

Ennen toimenpidettä mitataan kulmat tarkasti sekä piirretään haluttu malli, tarkistetaan useaan otteeseen onko muoto oikea, lopputulos varmasti symmetrinen ja minkälainen väri laitetaan. Sitten kun lopputulos miellyttää omaa silmääsi - ryhdytään hommiin.
Toimenpiteen aikana pigmenttiä laitetaan ihon pintakerrokseen tekemällä pieniä viiltoja kulmiin. Väri näyttää aluksi haluttua tummemmalta mutta iho alkaa hajoittaa väriä ja lopulta se vaalenee ja linjat pehmenevät. Myös iho punoittaa ja kutisee aluksi, mutta ahkeralla rasvaamisella sekin menee ohi.
Toimenpiteeseen kuuluu siis konsultaatio, toimenpide ja hoito-ohje.

Missä? Kävin ottamassa kulmani Raisiossa, Daina Beauty kotisalongissa ja olen Dainan tekemään jälkeen enemmän kuin tyytyväinen. Oli ihana huomata miten tämä hirmu ystävällinen ja iloinen naishenkilö osasi antaa erilaisia ideoita kulmiin ja samalla myös kuunteli omia toiveitani. Olen muutamassa kotisalongissa laittanut ripset, joten mieleeni tulee heti tavallinen koti poikkeavalla penkillä jonka vuoksi olo voi olla hieman vaivautunut. Dainan salongissa oli kuitenkin oma steriili huoneensa tätä varten ja olo oli erittäin kodikas. Todella kaunis koti!

Paljon? Hinnat vaihtelevat salonkien välillä, mutta tuolla hintaa oli 250€ kun ajan varasin toukokuussa. Nyt hinta on kesäkuun alussa nostettu 300 euroon ja se sisältää uusintakäsittelyn 2 kuukauden sisällä.

Muuta? Lopputulos kestää ihotyypistä riippuen noin 10-12 kuukautta (todella rasvaisella/kuivalla iholla väri haalistuu nopeammin). Itselläni taitaa olla enemmänkin sekaiho, joten värin pitäisi pysyä n. vuoden ajan.
Ostin Dainalta myös 10ml kokoisen Skin Candy Sun & Sweat protection SPF 50 voiteen, joka on UV-suoja kulmakarvoille (suojakerroin on 50, joten UV-valo ei läpäise voidetta ja näin ollen vaalenna väriä) ja samalla se suojaa myös hikoilun aiheuttamalta kulmien vaalenemiselta. . Erinomainen hankinta tulevalle reissulle 4 viikon päähän. Puteli maksoi 15€ ja on Dainan mukaan hyvin riittoisa että sillä pärjää koko kesän. (Tietenkin lomamatkalle on jo ostettu aurinkorasva mutta siinä on kemikaaleja niin että se itsessään haalistaa kulmien väriä. Näin ollen saan kuorruttaa sillä itseni kauttaaltaan, kunhan kulmiin laitetaan vain tuota toista voidetta).

Olen todella pitkään sekä suureen ääneen valittanut kuinka kulmakarvani ovat aivan järkyttävät. En saa niistä millään samaa paria, hyvännäköisiä ja itselleni mieluisan kulmavärin löytäminenkin on erittäin hankaa. Olen aina sutaissut jonkun värin kulmiin ja miettinyt että hyvät ne on, ei niitä kukaan katso.
Lopulta mieheni ilmeisesti kyllästyi kuuntelemaan samaa vanhaa valitustani, joten hän heitti ilmaan ehdotuksen microbladingista. Mietin hetken etten todellakaan tarvitse ketään tökkimään neulalla naamaani ja piirtelemään sillä kulmakarvoja. Olin myös kuullut että operaatio sattuisi todella paljon (vaikka kipuhan on yksilöllistä).
Mietin asiaa kuitenkin vielä pidempään ja lopulta jokainen kerta peilin ohittaessani jäin tuijottamaan kulmakarvojani. Ei mennyt kuin hetki ennen kuin tajusin että ne ovat vielä järkyttävämmät kuin olin aiemmin kuvitellut.

Yksi asia microbladingissa kuitenkin huoletti: sitä ei suositella henkilölle jolla on arpi. Otin sitten yhteyttä Raision kosmetologiin tämän asian tiimoilta ja esitin erilaisia kysymyksiä arpea koskien. Vastauksen sain todella nopeasti ja palvelu oli sekä ystävällistä myös asiantuntevaa. Lähetin muutaman kasvokuvan jotta arven koko ja sijainti hahmottuisi ja pakko myöntää että odotin kuulevani huonoja uutisia. Mutta sen sijaan sainkin kuulla että arpi on sen verran alhaalla ettei siihen tarvitsisi koskea lainkaan. Mikä onnenpotku! (Arpi syntyi 10 vuotta sitten kun sain osuman kasvoihini ja jonka seurauksena kulmakoruni repesi).
Koska arpeni ei tuottaisi ongelmia: varasin ajan. Suuren kysynnän vuoksi varaukset menevät n. 2 kuukauden päähän. Tämä vähän huolettaa sillä ensimmäisen 2 viikon aikana operaatiosta kulmat eivät saisi altistua auringolle. Varaukseni on kesäkuun lopussa, joten toivottavasti kesä ei ole silloin vielä älyttömän kuuma. Toinen kohtaamani onnenpotku oli se, että sain viimeisen vapaana olevan kesäkuun ajan ja siitä 3 viikon kuluttua on ensimmäinen lomareissumme. Kulmat ehtivät siis levätä sen 2 viikkoa ja sitten pääsen makaamaan uimarannalle. En usko että olisin kyennyt ottamaan ajan heinäkuulle, jos kesäkuulle ei olisi ollut aikoja.

Dainan kotisalonki sijaitsee siis Raision Ikean vieressä ja paikka oli erittäin kodikkaan oloinen. Heti ovella oli vastassa iloinen ja puhelias nuori nainen, jonka ansiosta tunsin oloni heti tervetulleeksi. Daina selitti koko prosessin läpi erittäin selvästi ja toimenpiteen eri vaiheidenkin aikana kertoi mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Kulmien suunnitteluun meni arviolta noin tunti ja itse kulmien tekemiseen vajaa tunti. Operaatiota olin pyöritellyt mielessäni turhaan sillä toimenpide oli täysin kivuton. Hieman huvitti kun Daina kertoi jonkun verranneen hommaa synnytykseen ja että se jopa sattuukin vähemmän kuin microblading. No, jokainen kokee kivun eri tavalla, mutta itse en tuntenut mitään - onnistuin jopa nukahtamaan. (Ehkä ainoa inhottava osuus oli muutaman irtokarvan nyppiminen).

Lopulta sain nähdä lopputuloksen ja rehellisesti sanottuna mietin ensin että vau, onpas mulla tummat kulmat. Todellisuudessa omat kulmani ovat saman väriset. Jotenkin olen aina inhonnut erittäin tummia karvojani, mutta onhan se selvää että näillä mustilla hiuksilla myös kulmien on oltava tummat. Uusi look on koristanut kasvojani kohta 12 tuntia enkä vieläkään ole näihin tottunut. (Tuntuu että näytän kauhean vihaiselta kokoajan. Daina sanoi että omat kulmani sai mut puolestaan näyttämään surulliselta, mikä on kyllä totta).

Enköhän totu kulmiini tässä viikon sisään. Näin ainakin toivon. Kuvissa en myöskään ole edustuskelpoisen näköinen sillä päätin mennä ilman meikkiä ja rankkasadekin pääsi yllättämään joten ulkomuoto oli mitä oli. Kulmiini laitetaan vahvistus heinäkuun lopussa.

Viikkoraportti #8

Olen todella huono harrastamaan liikuntaa kotona, joten tyttären lomaviikon aikana en treenannut juuri lainkaan. Pitäydyin siis vain oikeassa ruokavaliossa ja ruoan määrässä koska kulutus oli todella vähäistä.

Maanantai: Salibreikki
Tiistai: Salibreikki
Keskiviikko: Kuntosali 2h
Torstai: Salibreikki
Perjantai: Salibreikki
Lauantai: Tallinnan reissussa kävelty 15 km
Sunnuntai: Kuntosali 1.5h

Edellinen viikko ei ollut ainoastaan niukka liikunnan suhteen, mutta myös muuten kaoottinen. Viikonloppuna olin pe-la liikenteessä ja hereillä n. 40 tuntia, joten kroppa oli hieman ymmällään. Lisäksi juon päivittäin 2-3 litraa vettä, mutta tuona yhtenä lauantaina join vajaa 0.5 litraa. Kaiken kiireen, stressin, univajeen ja olemattoman juomisen seurauksena paino pääsi hieman nousemaan - eihän tuo mikään ihme ole.
Nykyinen paino on 70,1 kg eli paino nousi 0,5 kg. Matkaa välitavoitteeseen on 2,1 kg ja aikataulu alkaa pikkuhiljaa hakkaamaan vastaan kun mökkireissu on 4 viikon kuluttua. Nähtäväksi jää onnistunko pudottamaan nuo pari kiloa näiden viikkojen aikana.